Tammikuu. Neuquen. Glaciar perrito moreno.

Lähdin siis matkaan.

Tietäen jo, että mulla ei ole minne palata.

Hauskinta oli se, että lähdin perheeni kanssa buenos airesiin asti. Kun meillä oli siellä isovanhempien 50-vuotis häät,joita oltiin suuniteltu 

pitkään, ja mä olin kutsuttujen listalla,kun ei kukaan vielä listaa 

tehdessä aavistanut, et mut potkittais pihalle perheestä :P

En tosin tiennyt perheeni menetyksestä silloinkaan, kun suunittelin mun 

matkaa etelään :P

Mutta niinpä vaan kävi.

Silti lähettiin yhessä. Japskikin oli lähdössä,siis palaamassa 

japaniin,tasan juhlaa seuraavana päivänä :P

Ja mun vanhemmat lähtis mukaan,japski kutsu ne kylään ja makso koko 

paskan. Ihan jees poika.

Surullisissa meiningeissä yhdessä vikalle retkelle. 

Buenos aires sokas.

Olin onnellinen ja murtunut, oikeessa paikassa oikeeseen aikaan, 

väärässä seurassa...

Kaupunki, joka säteilee lämpöä, vihaa säteilevien ihmisten ympäröimänä.

Ei,musta ei pidetty ollenkaan vikoina päivinä.

Me kierreltiin turistinähtävyyksiä. Perhe hyvästeli 

vaihto-oppilaspoikaansa. Sitä ainoaa. Ja mä olin sellanen ihmeellinen 

bonus lapsi.

Kaduilla tanssittiin tangoa. Yhtäkkiä alkoi soimaan "don't cry for me 

Argentina". Ekana alko itkeen äiti. Sit siskot ja japski ite. Sit veli 

ja isä.

Mä otin kadunkulman hipeistä valokuvia japskin kameralla. En edes 

huomannut koko biisiä,ja kun huomasin, en heti tajunnut miks kaikki 

itkee. En tuntenut, en aistinut näitä ihmisiä sitä vähääkään. 

Olin täysin itsenäinen tästä perheestä, out of africa ja yksin.

Jokainen loppu on uuden alku.

Olin jo vähän eri Tania,kun tähän maahan tullessani.

Ja vaikka joku liian tiukalle kiristetty kieli katkesi sisällä,tappaen 

iluusiot ja pudottaen mut takas maan päälle kun puhkasten 

heliumi-ilmapallon, olin silti suhteellisen onnellinen.

Aikuistunut ja vanhentunut viisisataa vuotta.

Vähän kaupungista.      

Buenos aires muistutti Moskovaa.

Wannabee capital of the world, mutta hyväksyen sen, ettei siitä koskaan 

tulisi tylsää eurooppalaisiskojaansa matkivaa identtistä kaksosta.

Niinkun moskovan viltteihin kääriytyneet babushkat kutovat villasukkia lapsenlpsilleen 100- 

kerrosten lasisten toimistotilojen pihassa, niin buenos airesissakin aseistetut

poliisi-gaychot saattoivat makoilla hoidelluissa keskuspuistoissa, 

simaillen mateaan sombrerot vedettyinä silmille. Siesta. Vaikki kaikki 

kaupat olivatkin auki, toisin kun corrientesissa.

Turistikylä La boca Peróneen, 

Gardelineen ja Maradonoineen.

Hippien paratiisi San Telmo.

Busineskeskus calle Florida.

Kuuluisa obelisko.

Ja joka kulmassa tanssitaan tangoa.

Casamiento del oro, siis isovanhempieni "kultahäät", järjestettiin 

hienossa ravintolassa.

Isovanhemmat olivat isän puolelta, syntyperäisiä "porteñoja" eli 

puhdasta Buenos Airesin verta.

Toisin kun äidin suvussa,nämä bilettivät sivistynein-rauhallisissa 

merkeissä, kakkua ja shanppanjaa.

Juhlista tuli samalla myös japskin läksiäiset.

Mä olin jälleen kerran ulkona "circle of trustista".

Seuraavana päivänä hermojani koeteltiin herpeksen partaalle.

Mun olis pitänyt lähteä illalla bussilla Neuqueniin, 1500 km alas 

pohjoseen, josta Afs-n järjestämän matkan kuului alkaa.

Minulle oli homattu pariksi yöksi paikallinen perhe,jotta tutustuisin 

neuquenin kaupunkiin ennen jäätiköille lähtöä.

Kanssani samaa matka buenos airesista lähtisi ystäväni Rosa, 

tanskalainen tyttö, jolle olin hänen pyynnöstä hommanut liputkin jo 

etukäteen.

Mutta Rosa oli argentinalaistunut jo sen verran, että oli onnistunut 

hukkaamaan puhelimensa, että emme voineet olla yhteydessä viimeseen 

hetkeen asti.

Kunnes pari tuntia ennen lähtöä tyttö soitti mulle itkien,että hups hei 

hän sekotti päivämärään ja on vielä provinsissaan Chakossa, tulee 

b.a.-han vasta huomenna.

Rukoili mua vaihtaan liput ja jäämään vielä yhdeks yöks pääkaupunkiin 

venaan.

Minä en ole koskaan ollut erityisen hyvä ystävä.

Liput vaihdoin joo. Mutta että jäädä buenos airesiin, saattamaan 

vanhempia ja Japski Carlitosta lentokentälle.. Vaivauteneeseen 

ilmapiiriin..

Ei kiitos. Jätin yhden lipun Roosan nimellä lipunmyyntitiskille ja 

lähdin.

Matkalla rupattelin muutamalle backpackerille (tai no mitäs ne nyt on 

kotimaisittain, reppuretkeilijöitä..?)naamioituneena 

elämäntapainkkariks :P mun rastat auttivat pilottamaan kunnollisen 

vaihto-oppilaan sieluni.

Neuquenissa odottikin jo terminaalissa väliaikais hippiperheeni.

Ihania ihmisiä. 16 v tanssijasisko, 23v muusikkoveli, 28v 

floverpiwesekotekopasifistifemenisti sisko, 52 v äiti ja 27v äidin 

poikaystävä.

Kyllä, isäpuoli vanhempi kun sisko. Tämäkin oli mahdollista. Jopa 

argentiinassa.

Isosisko askarteli muistikirjoja viinitölkeistä, kierrättääkseen 

epäekologista, muovilla meitettyä pahvia, joka ei palanut kunnolla eikä 

olisi maantunut iki-iässä ja laskelmoi mulle positiivistä 

energianlähdettä tähdistäni.

Veli jammaili reggaeta ja äiti pisteli botoksia otsaan kurkut silmillä.

Neuquen oli tosi nätti kaupunki. Havupuita ja pikkukivirantainen joki. 

Suomi nastalgian aalto nielaisi.

Rosa tuli seuraavana päivänä. Hänen perheensä asui minun naapurissa ja 

meidän siskomme parhaita kaveruksia. Hengailtiin kaupungilla ja 

jäätelön yhteydessä saatiin sovittua väärinymmärrykset. Onneksi Rosa ei 

ollut vihainen. Eli matkaan lähdettiin ihan paitana ja peppuna. 

Neuquenin ihmiset eivät muistuttaneet yhtään Corrientesiläisiä :P 

kaikki vaaleita, talot kodikkaita,paljon tauluja seinillä,ihmillä kiva 

pukeutumistyyli.

Ei mitään niin graavia jakautuneisuutta rikkaisiin ja köyhiin, ei 

kumbiaa, ei kullattuja feikki rolex-kelloja.

Mun perheen talo oli ihana.

Rosaa tuli moikkaamaan yks Tanskalainen poika Zigi. Hänkin oli vaihtari 

Neuquenin provinssista,ei tosin pääkaupungilta, jostain kauempaa. Ihan 

loisto jätkä. Sellanen pää pilvissä ja ihan toisesta maailmasta :D

Kun me sitten yhdessä lähdettiin bussiterminaalille, josta meidän oli 

tarkoitus lähteä matkaan jäätiköille, ja zigyn palata perheeseensä 

perskylään, zigy sekoittikon bussien aikataulun ja sitten vielä unohti 

lipun mun neuquenkotiin,niin, että matkalta piti palata... Sitten oli 

zigy jo ihan myöhässä ja me kaikki juostiin täysiä kieli roikkuen, 

zigin töpötelessä rauhallisesti perässä.

Bussi lähti nenän alta. Zigyllä ei ollut rahaa uuteen lippuun, eikä 

kännykkää. Sillä oli ollut paperinpalanen, jossa host isän numero, 

mutta senkin raukka oli onnistunut hukkaamaan.

Kaikki kälättivät, hermoilivar ja repivät hiuksia päästä että mitäs nyt 

sit tehrään.. Zigy seiso pitkänä, pää pilvissä ja hymyili tyytyväistä 

altsaimerhymyään...

Mä en ollut pitkään nauranut niin paljoa.

No, zigy jäi selvittelemään elämäänsä kun me lähdettiin matkaan.

Ryhmästä: ensinäkin meitä oli tosi vähän. jk 20 ja niistäkin varmaan 

kymmenen saksalaista.

Sellasia 15 v ihanaa argentiinassa koin ensi humalani ja 

ensisuudelmani,ekan discon ja vaikka mitä :P

Njoo, ei sais olla enakkoluulonen mutta minä jos joku sitä oon :P

No,mehän sitten klickiydyimme rosan kanssa kahdestaan takapenkille 

kaikista vanhempina mean girlseinä..

oli kyl viel yks 18 v, belkialainen tyttö Lisanne. Ihan mukava, vähän 

äidin pikku prinsesan oireita vaan.

No,matka sitten hurahti aika lailla Rosaan keskittyneenä.

Ella Granstom, tai muut asianomaiset, jos luette tätä niin uskallanpa 

julkistaa löytäneen Ellan kaksoisolennon argentiinasta.

En tiiä miten kahdella ihmisellä voi olla niin samantyyppinen 

elämänasenne,huumorintaju ja kaikki.

Rosa veti kaikesta läppää. Kyyneleet silmillä naurusta mä selitin sille 

miten mulla ei oo nyt perhettä ja mä varmaan palaan nyt Suomeen ja 

sitten Matias raukka lentää ulos mun huoneesta :D

Kailotettiin yhdessä takapenkillä "daddy is tacking us to the zoo 

tmorrow" ja niinkun aikoinaan mua ja Ellaa tuijotettiin oudoksuvan 

arasti, niin kyllä täälläkin meitä alettin vähän kummaksuun jos ei 

pelkää :D

Ei ne sitten lopulta niin pahoja ollut ne muut ku aattelin :P joo, 

muutamia 13-v tasoisia saksalaisjätkiä,joilla nousi pissa sinisiin 

silmiin ku tarpeeks moni argentiinalainen pimu oli pippeliä puristellen 

kehunut viikongiks.

Mutta oli mukaviakin! Yks tosi italialainen Lisa, (herra jumala jos 

olisin mies niin panisin!) koko tytön olemus huoku sellasta eleganttia 

kissamaista naisellisuutta.

Toinen italialainen,iloinen,pyöreäkasvoinen höpöttäjä,tosi mukava ja 

avoin kaikille Ale. Oli kuulemma halunnut vaihtoon Suomeen,en todella 

tiiä miks. Näyttikin vähän skandinaavilta.

Jodie, ranskalainen, isosydäminen ja vähän pikkusivoinen. Koko ajan 

halailemassa, ja pussaamassa , jättäen punaiset huulipunajäljet 

(meikkasi iltapukuteemaan jopa jäätiköille kiipeilemään lähdessään).

Blondattu norjalainen Ida. Perus kamppi. En siis kampimpaa teiniä vielä 

Argentiinassa tavannut. No, tultiin senkin kaa ainaskin miehistä 

juttuun.

kaks saksalaista "ernua" Wibke ja jazmin. Just perus ekat kännit 

argentiiassa ja "täällä meidät hyväksyttiin sellaisina kuin olemme". 

No, minkäs tekee jos on saksalaisesta tuppukylästä :P

Niin, toinen saksalainen oli kamelivarvaslaura.. 15 v raukka joka 

tykkäs puhua paljon ja pitää hyvin tiukkoja housuja hyvin ylhäällä.

Meilä oli rosan kaa suunitelma joku ilta juottaa se 

avautumiskuntoon,että kertois mitkä lapsuuden traumat sen oli itsensä 

näköseks ajannu.. Mut sit seki unohtu :P

Jätkistä ei kovin montaa mainitsemisen arvoista. Mun rakas tuttu 

corrientesista Jendrik ja niin, yks aika mukava oli USA-syntyinen 

turkkilaisen ja perulaisen sekoituslapsi Cent. Muksu jenkki. Jenkiks 

puhu tosi hyvää Espanjaa, enitin mun huomioo kiinnitti se, ettei ees 

suostunut puhuu enkkuu ku yritin! Niin sitä pitää, reipas poika!

Päätyikin sitten lopulta italialaisen kissanaisen kanssa yhteen. 

Ja tietenkin!! Ensimmäiset ihmiset jotka pystyvät lukeen itsestään 

tässä blogissa ;) meidän suomitytöt eve ja erika ;))

Erika pikkuinen lintu joka sitten lähtikin takasin kotio aika pian 

matkan jälkeen :( voi Erika, ei ollut argentiina tarpeeksi intellekti 

sulle, joda(=cast. Bileet)maa :((

No, tuli ainaskin käytyä hyviä keskusteluja ja naurettua masut kipeiks 

vanhoille höpsöille "asiaaaa!!" ja "tösi öytöö" jutuille :))

Tuli uusiakin keksittyä, joissa Rosa oli mukana, esim mun naisellisuus 

ja erikan cooleus mittari ;) oltiin aika kovia pimuja :))

Mä päätin jopa lukiodiplomiksi tehdä elokuvan siitä, miten vaihdetaan 

kouluja ja erika hippeytyy kalliossa sillä välin kun ite viisastelen 

sykissä :D

Erikahan otti jopa se vitun jäätikkö taustallaan kuvia syk 

verkkareissaan..

LAME.

Eve taas kertoi viihtyneensä oikei hyvin argentiinassa, tosin ilman 

oksia ja kepukoita ja muita vastaavia :DD

Azusena. Matkaa järjestävä Afs tyyppi, aivan ihana hassu pyöree 

kikatteleva mummeli joka tuoksukin ihan pullalta.

Oli kuulemma vetänyt samaa matkaa jo jk 20 vuotta putkeen eri 

vaihtariryhmille.

Azusenasta tuli lopulta mun pelastaja. Kun mä sille itkin mun huonoa 

kohtelua corrientesissä niin juuri hän lopulta soitti keskustoimistoon 

ja lupasi järkkäävänsä mulle neuquenperheen. Lopulta meni kyllä sekin 

sitten pieleen, mutta siitä vasta myöhemmin.

Muita. Sillä meitä oli niin vähän, meidän kanssa bussissa matkusti 

vielä jotain Random argentiinalaisia pieruja. Niistä ainoa 

sydämmenivaloittanut oli 93v Carlitos, täysin dementoitunut mutta 

takaan, maailman iloisin papparra, joka tanssi chamameta ja laulo 

kansallislauluja joka paikassa missä illalistettiin, niin että lopulta 

vaimoakin hävetti. Multa carlitos utelias pitkään Venäjän kielestä ja 

lopulta kysyi Kiinan ja Japanin eroa ja tovessa unohti taas mistäpäin 

itse olinkaan ja niin keskustelu alkoi uudestaan aina samasta kylmästä 

sodasta.

Matka itsessään oli pettymys sinällään, koska odotukset olivat niin 

suuria. Mutta ei se huono matka ollut! Seura oli se joka mut vähä 

lannisti.mäku venaain tapaavani super elämänmottasia ystäviä joka 

puolelta maailmaa, ja sitten jälkeenpäin vierailemaan kaikkien luona :P 

ei tainut onnistua!

Mutta jäätiköt oli kummiskin näkemisen arvoset. 9000 km bussimatkan 

arvoset.

Ne oli ihan uskomattomat!! Vaikutti siltä, ettei niitä edes oikeesti 

voi olla ja tää on vaan jk Random 3D heijastus.

Mutta sitten kun niitä sai koskeakin ja jopa mennä kävelemään niiden 

päälle..

Ja veneellä meidät vietiin ihan lähelle katselemaan, miten suuresta 

paineesta palaset lohkoilevat ja tippuvat veteen, SMASH!! Synnyttäen 

kaamivan hyökyaallon!!

Mötykkä oli kaiken lisäksi Argentiinan lipun väreissä. Sisältä sininen 

ja päältä valkea..

Ah, ihanaa..

Ei todella saanut silmiä irti kun se kiilsi, säteili salaperäistä, 

ikuista tyyneyttään auringonvalossa. Siinä se oli, on ja tulee olemaan. 

Paljon suurempi kuin Tania, syntynyt miljoonia vuosia ennen taniaa, 

eikä luultavasti kuole vasta kun koko meidän maailmankaikkeuden 

messissä.

Sillä oli vastaukset kaikkeen, mutta se vaan tuijotti ja nauro mun 

pikkumaisuudelle...

Sillä tavalla tutustuin herra glaciar Perito Moreniin.

Hirveesti muita tutustumisen arvosia ei ollut :P

Galafates, kaupunki jossa nukuttiin kun ei nukuttu bussissa, oli 

kotoisa pikku ylihinnoteltu turistikaupunki.

entinen ryhmä, vaihto-oppilaita kans, mm Ella Miettinen, oli ollut 

käynyt täällä tammikuun puolessavälissä, ja saanut näköjän 

valtamoisesti tuhoja aikaan. Meno oli sellainen, että joku oli kuulemma 

kakannut kännipäissään nätit tortut hotellin rappusille,ja sitten joku 

jenkityttö ei yksyö palanutkaan hotelliin sammuen discon pihaan :P

Ehkä hyvä vaan, etten ollut siinä ryhmässä, vaikka sillä hetkellä 

potuttikin kovasti.

No,azusena raukka oli säikähtänyt ja meidän ryhmän kohdalla sitten 

päättänyt pmaagisesti muovautua natsihitleriks (oli mummelille tosi 

vaikee projekti,eikä koskaan turnannut auttiin hirveen uskottavaks).

Joka tapauksessa meidän oli määrä käydä "bailaassa" vain kolmena yönä, 

ja olla kolmelta hotelilla. Maaginen luku. Maassa, jossa kaikki discot 

aukee yheltä, tehdävä ei ollut helpommasta päästä :P

Me yks kerta karattiin Rosan kanssa etsimään hippimiehiä.. Ne löyty mut 

jotenkin heikkolaatuset,ja lopulta meillekin tuli pupu pöksyyn tulla 

heitetyiks maasta epälaadukkaideb hippimiesten takii, ja palattiin 

hotelille neljältä. wow, rebelit.

Niin, pari sanaa meidän dedysta, azusenan asentista :P julian, meidän 

ikänen jätkä, Afs vapaaehtonen. Kuvan olonen, lauleskeleva tyyppi joka 

lopulta paljastu perus argentiina kusipääks :P

Njoo, ehkä oon vaan katkera. Hänen kun oli tarkotus olla mun Dady, 

ainaskin matkan ajaks oletin iskeväni läheltä ja kätevän, mutta sitten 

sen saikin Eve jota alettiin kutsua mamiksi.

Ja lopulta selvis, että sillä oli muutenkin tyttöystävä.

Mut joo. Sellasia hauskoja hetkiä.

10 päivän matka, joista tyyliin 5 bussissa :P olin odottanut näkeväni 

vähän muutakin kun jäätikköä,mutta enpäs sitten nähnyt :P oli sekin 

tarpeeks hyvä.

Kun palasin Neuqueniin "perheeseni" selvis, että Zigy oli vieläkin 

siellä.

Se oli jäänyt pariks päiväks chillaa,ja sitten siihen rakastuttiin, ja 

sitten se vaihto perhettä.

Siis siihen perheeseen,johon mun olis pitänyt mennä.

Katkeraa. Mäku olin koko matkan niin onnessani ajatuksesta Neuqueniin 

muutosta.

No, nyyhkytin sitä siinä, pakkasin laukut ja suunnistin kohti 

tunteatonta vähän liiankin hyvin tuntemani corrienteksen kautta..

Life has it's funny ways :P

En sillon vielä tiennyt, mikä onni mua odotti. Vaikka osasinkin 

olettaa, että kaikki tapahtuu syystä.

http://www.facebook.com/album.php?aid=2065435&id=1544622990

EN JAKSA PISTÄÄ KUVIA :p ARVATKAA TUOLTA KUKA OLI KUKIN ;)