October 7th, 2010
Oltiin koulun kanssa telttailemassa tossa läheisessä sademettässä :D yllättävän hauska reissu :DD
Eka mä vihasin koko maailmaa,kun olin vähän maassa enkä olis oikeen halunnut lähteä mihinkään..
Ja varsinkin,kun sen lähdön olis pitänyt olla seittemältä aamulla,ja mut herätettiin kuudelta..
Mutta yllättäin,kun mentiin sinne paikkaan josta dösä lähtee,venattiinkin yhdeksään asti,eli kaks tuntia,en tosiaan tiedä mitä,jotain Jeesuksen ylösnousemusta...
Olin niin saakelin vihanen kun vihdoin päästiin pussiin,halusin vaan nukkua,käperryin takapenkille kuulokkeet korvilla ja mun pinkki jutska silmilläni...
SITTEN VASTA ALKOI!! Jengi villiintynyt ihan tyysin,otettiin soittimia esille, bongarummut, marakatot, kaiken maailman kilikutikilistimet... Mm JUUSTOHÖYLÄ toimi yhden jätkän viihdyttimenä.. Kitarat toki myös.. Ja jo alkoi show... Se ei ollut laulua,se oli kiljuntaa. Ei ollut tanssia, vaan hullua eiehumista. Olin varma, että bussi menee nurin.. Mutkin revittiin ylös mun istuimelta, joku jätkä otti mut reppariin ja me laukattiin ympäri dösää.. Huomioikaa siis, että bussi oli koko ajan liikenteessä :D
Mä vaan halusin tappaa kaikki ja nukkua. Halusin mun hiljaauuden, vaikka mökille päijänteelle..
Huoltsikalta sain vihdoin mun kahvin ja rauhotuin vähän.
Meno jatkui. Kun oltiin perillä. Rumpujen säestäminä tehtiin kaikki. Pystytettiin teltat, kokattiin, tehtiin nuotiota..
Mä kävin käppäileen paljon, otin kuvia..
Nää ei oikeen tykkää luonnosta ja sellasesta.. Ei toki kaikki, mut esim mun sisko.. Ei sitä niin kiinnosta.. Se haluaa kuvia lähinnä omasta naamastaan, tisseistään ja perseestään..
Joten käveleskelin yksin. Ja olin melko tyytyväinen tähän..
Ihana aurinko,rusketuin hirveesti...
Luonto on mielettömän rikasta, ihan erilaista... Viidakkoa, liaaneja, kaktuksia...
Leirintäalueesta vastaava oli yksi ihana hipoityttö Cesi. Ensimmäinen paikallinen kasvisyöjä, jota tapaan. Rastat ja kaikki. Me juteltiin paljon ( tässä kohtaan HUOM!! Mun espanja on jo oikeesti juttelutasolla!! ;D) kaikkea syvällistä, autoon Cesiä safkojen kanssa ja nuotion teossa.. Kaikenvaltaava mielenrauha.
Yöllä olin käveleen agustiinin kanssa. Tuijotettiin taivasta, se nauro mulle kun mä kerroin juttuja mun entisestä elämästä..
Tähdet täällä.. Nekin on kaikki ihan erilaisia.. Eteläinen pallonpyöriskö, jossa ei pohjantähteä näy..
Hassu poika tämä. Jostain syystä ehkä ainoa, jonka kanssa mä rentoudun, ja tunnen oloni turvalliseksi, ja pystyn puhumaan kaikkea.. Tiedän, ettei hän tajua. Ei voi tajuta.. Mutta tartten jonkun, jolle puhua.
Mulle käy usein niin, mä ymmärrän ajatukseni vasta silloin, kun saan ne sanottua ääneen..
Ja kun yritin väsertää mun säälittävällä espanjalla tarinaa vaihtarin fiiliksistä,yhtäkkiä tajusin itse..
Se mitä tapahtuu, on tavallaan persoonalisuuden haarautuma. Mulla on kaks elämää nyt. Elämä aikasemmin ja nyt. Elämä siellä ja täällä. Elämä ennen ja jälkeen. Elämä vanha ja uus.
Ja mitä on ihan pakko tehdä jokaisen vaihtarin, on päästää irti. Hankkiutua eroon siitä ajatusmuodosta, jossa MUN elämä on elämä siellä.
Mun kotini on täällä nyt. And if home is, really where the heart is, then i'm the smartest kid on earth. Because whereever i go in this grate, big world i'll newer bee more then few hours from home!!
Joo mua ärsyttäämoniasia täällä. Mutta se tässä onkin ongelma, että mulla on liikaa odotuksia, vaatimuksia. Suunittelen kaiken päässäni niinkuin haluaisin sen olla, näen kaikki asiat mun näkökulmasta, ja koko ajan kelasn, että jos mun vaan annettaisiin, osaisin hoitaa kaikki hommat paljon paremmin kun nää täällä. Jos ne vaan kuuntelu mua.
Ja tässä me palataan tääs siihen, mitä Agustiin jaksaa toitottaa mulle päivästä toiseen. "et tullut tänne, muuttamaan argentiinaa. Et voi sopeuttaa koko maata sun tarpeilles. Sun on pakko sopeutua itse tämän maan tarpeille"
Ja se on totuus. Ainoaasia , mitä voin tehdä, on rentoutua ja nauttia showsta. Tämä on kuin interaktiivista teatteria. Vuoden mittaisena tosin.
Kun jos kattelisin telkusta dokumenttia, ja yhtäkkiä mulle tarjottais mahdollisuus osallistua. Hypätä itse sisään tähän ihmeelliseen maailmaan.
Täytyy vuodeksi unohtaa kaikki, mitä on ennen tiennyt. Chau chau maailmankuvat, chau chau moraali, näkemykset hyvästä ja pahasta, hyödyllisestä ja hyödyttömästä..
Kaikki mitä nää tekee täällä on mun mittakaavassa ajanhukkaa. Mutta nyt ei mennäkkään mun kartoilla. Joten pakko on unohtaa, miten oli ennen.
Nyt mennään näitten pelisäännöillä, ja nää näyttää mulle, miten he elää. Eikä se tarkota, että mun täytyy muuttua. Tai että ne opettaa mulle, miten elää. Joo, nää kontrolloi ja käskyttää mua paljon, haluaa, että mä hoidan kaiken niiden tavalla. Mutta loppupeleissä, kukaan muu ku minä ei päätä, mitä olen minä.
Tämä on teatteria, mulle tarjotaan ainutlaatuinen tilaisuus kokeilla jotain täysin uutta.
Eikä auta muu, kuin katsoa ja toistaa perässä. Go with the flow. Tämä on jotain aivan muuta, kuin kotona. Täällä mä en ohjaa, täällä mä en rakenna mitään itselleni, tulevaisuudelleni. Ei tarvitse ajatella opiskelua, terveellisiä elämäntapoja, vahvoja ihmisiteitä yms.
Tää on tällänen outo vuos, jossa sä voit nähä, miten elämäs olis voinut olla. Vaikka sä tiedeät, ettei se ikinä tule olemaan.
Näin mä kelailin, sillävälin kun prinssi esitteli paikallisia tähdistöjä.
Elämässä on niitä hetkiä, kun palapelin palaset naksahtaa paikoilleen. Eikä se vaadi paljoa. Pientä kannustusta lähinnä.. Tämänkin ajatustulvan sai aikaan mun tarzanin yksinkertanen,tavallaan itsestäänselvä toteamus.
Kun oltiin palaamassa leirintäalueelle, olin jotenkin sanoinkuvaamattoman onnessani.
Matkalla nähtiin mm yks dinosaurussammakko. Siis hirmuinen jättilisko, joka ihan tosi vannon, oli ensinäkin norsun kokonen, ja äänteli kuin kissa.. Mä säikähdin aivan vitusti :D
Sitten nähtiin lepakoita ja jotain muita liskoja, luonto täällä on aivan mieletöntä, luaaneja, kaktuksia, jokia vuorilaaksoissa, joiden yli pitää kavuta pieniä puisia roikkusiltoja pitkin.. Kun jostain leffasta..
Leirintäalueella oli jättimäinen nuotio ja BILEET!! Jälleen vaihteeksi :D mielettömät bileet.
Mäkin sulin viimein, sheikkailin ja hakkasin rumpuja koko loppuajan..
Viimesen yön päätteeksi mä jopa lauloin arvon mekin ansaitsemme ja opetin nää mahautuun :DD ne oli ihan täpinöissä..
Että oli ihan mieletön viikko!! Protua ikävöin kyllä kovasti! :/
Ainoa hankalaasia mun elämässä tällä hetkellä on mun sisko joka vähän flippaa :P kateellinen kun saan niin paljon huomiota... Ja koska se tykkää mun tarzzanista :P se kusee kovasti... Ei mulla oo ikinä ennen ollut siskoa, ja mä tajuan tavallaan oikein hyvin, kyllä muakin vituttaism jos mun kotiin tulis joku pelle vaihtari ämmä ja iskis mun miehiä topatuilla rintaliiveillään ja rumalla naamalla, puhumatta edes kieltä :D
Mutta toisaalta mun tarzzan nyt on yks harvoista mun tosiystävistä täällä, joista en oo valmis luopuun. Joten en oikein tiedä mitä tekisin tälle. Vaikeaa, kuten aina :D
Mitäs muuta..? yks päivä olin Gabrielin luona, nauttimassa sen ja sen siskon kanssa paikallisesta punkusta!! Oli tosi helmee, meinaan punkku on niiin nam nam täällä ! :D
Ja muutenkin ilta oli rauhoisa ja mun tyyliin!
Hauskinta oli kun jurrinen Gabriel ajo mut himaan... näitten kadut nyt on mitä on, kaikki yksuuntasia ja järjettömän mutkikkaita ja epätasasia.. Ja Gabrielin näkö on -4 :D
Joo, oli siinä pissa lähellä housuja ;)
Tällästä elämää.. tänään ei tarvinnut mennä kouluun, kun väsytti ja mami oli ihana :)
Nyt lähdemmepi tässä parin tunnin sisällä taas matkalle, Jujuyhin!!! Ja Saltaan :)
Sinne, missä kaikki viinit valmistetaan!
Sinänsä peusta, koska lähdetään taas viikoks ja taas siskon kanssa :P
Mutta enköhän pärjäile ;) odotan aika innolla!!!!!!!!! :)
Chau cahu, mado muchisimo besitos y ambrasitos para todos :)
Eka mä vihasin koko maailmaa,kun olin vähän maassa enkä olis oikeen halunnut lähteä mihinkään..
Ja varsinkin,kun sen lähdön olis pitänyt olla seittemältä aamulla,ja mut herätettiin kuudelta..
Mutta yllättäin,kun mentiin sinne paikkaan josta dösä lähtee,venattiinkin yhdeksään asti,eli kaks tuntia,en tosiaan tiedä mitä,jotain Jeesuksen ylösnousemusta...
Olin niin saakelin vihanen kun vihdoin päästiin pussiin,halusin vaan nukkua,käperryin takapenkille kuulokkeet korvilla ja mun pinkki jutska silmilläni...
SITTEN VASTA ALKOI!! Jengi villiintynyt ihan tyysin,otettiin soittimia esille, bongarummut, marakatot, kaiken maailman kilikutikilistimet... Mm JUUSTOHÖYLÄ toimi yhden jätkän viihdyttimenä.. Kitarat toki myös.. Ja jo alkoi show... Se ei ollut laulua,se oli kiljuntaa. Ei ollut tanssia, vaan hullua eiehumista. Olin varma, että bussi menee nurin.. Mutkin revittiin ylös mun istuimelta, joku jätkä otti mut reppariin ja me laukattiin ympäri dösää.. Huomioikaa siis, että bussi oli koko ajan liikenteessä :D
Mä vaan halusin tappaa kaikki ja nukkua. Halusin mun hiljaauuden, vaikka mökille päijänteelle..
Huoltsikalta sain vihdoin mun kahvin ja rauhotuin vähän.
Meno jatkui. Kun oltiin perillä. Rumpujen säestäminä tehtiin kaikki. Pystytettiin teltat, kokattiin, tehtiin nuotiota..
Mä kävin käppäileen paljon, otin kuvia..
Nää ei oikeen tykkää luonnosta ja sellasesta.. Ei toki kaikki, mut esim mun sisko.. Ei sitä niin kiinnosta.. Se haluaa kuvia lähinnä omasta naamastaan, tisseistään ja perseestään..
Joten käveleskelin yksin. Ja olin melko tyytyväinen tähän..
Ihana aurinko,rusketuin hirveesti...
Luonto on mielettömän rikasta, ihan erilaista... Viidakkoa, liaaneja, kaktuksia...
Leirintäalueesta vastaava oli yksi ihana hipoityttö Cesi. Ensimmäinen paikallinen kasvisyöjä, jota tapaan. Rastat ja kaikki. Me juteltiin paljon ( tässä kohtaan HUOM!! Mun espanja on jo oikeesti juttelutasolla!! ;D) kaikkea syvällistä, autoon Cesiä safkojen kanssa ja nuotion teossa.. Kaikenvaltaava mielenrauha.
Yöllä olin käveleen agustiinin kanssa. Tuijotettiin taivasta, se nauro mulle kun mä kerroin juttuja mun entisestä elämästä..
Tähdet täällä.. Nekin on kaikki ihan erilaisia.. Eteläinen pallonpyöriskö, jossa ei pohjantähteä näy..
Hassu poika tämä. Jostain syystä ehkä ainoa, jonka kanssa mä rentoudun, ja tunnen oloni turvalliseksi, ja pystyn puhumaan kaikkea.. Tiedän, ettei hän tajua. Ei voi tajuta.. Mutta tartten jonkun, jolle puhua.
Mulle käy usein niin, mä ymmärrän ajatukseni vasta silloin, kun saan ne sanottua ääneen..
Ja kun yritin väsertää mun säälittävällä espanjalla tarinaa vaihtarin fiiliksistä,yhtäkkiä tajusin itse..
Se mitä tapahtuu, on tavallaan persoonalisuuden haarautuma. Mulla on kaks elämää nyt. Elämä aikasemmin ja nyt. Elämä siellä ja täällä. Elämä ennen ja jälkeen. Elämä vanha ja uus.
Ja mitä on ihan pakko tehdä jokaisen vaihtarin, on päästää irti. Hankkiutua eroon siitä ajatusmuodosta, jossa MUN elämä on elämä siellä.
Mun kotini on täällä nyt. And if home is, really where the heart is, then i'm the smartest kid on earth. Because whereever i go in this grate, big world i'll newer bee more then few hours from home!!
Joo mua ärsyttäämoni
Ja tässä me palataan tääs siihen, mitä Agustiin jaksaa toitottaa mulle päivästä toiseen. "et tullut tänne, muuttamaan argentiinaa. Et voi sopeuttaa koko maata sun tarpeilles. Sun on pakko sopeutua itse tämän maan tarpeille"
Ja se on totuus. Ainoa
Kun jos kattelisin telkusta dokumenttia, ja yhtäkkiä mulle tarjottais mahdollisuus osallistua. Hypätä itse sisään tähän ihmeelliseen maailmaan.
Täytyy vuodeksi unohtaa kaikki, mitä on ennen tiennyt. Chau chau maailmankuvat, chau chau moraali, näkemykset hyvästä ja pahasta, hyödyllisestä ja hyödyttömästä..
Kaikki mitä nää tekee täällä on mun mittakaavassa ajanhukkaa. Mutta nyt ei mennäkkään mun kartoilla. Joten pakko on unohtaa, miten oli ennen.
Nyt mennään näitten pelisäännöillä, ja nää näyttää mulle, miten he elää. Eikä se tarkota, että mun täytyy muuttua. Tai että ne opettaa mulle, miten elää. Joo, nää kontrolloi ja käskyttää mua paljon, haluaa, että mä hoidan kaiken niiden tavalla. Mutta loppupeleissä, kukaan muu ku minä ei päätä, mitä olen minä.
Tämä on teatteria, mulle tarjotaan ainutlaatuinen tilaisuus kokeilla jotain täysin uutta.
Eikä auta muu, kuin katsoa ja toistaa perässä. Go with the flow. Tämä on jotain aivan muuta, kuin kotona. Täällä mä en ohjaa, täällä mä en rakenna mitään itselleni, tulevaisuudelleni. Ei tarvitse ajatella opiskelua, terveellisiä elämäntapoja, vahvoja ihmisiteitä yms.
Tää on tällänen outo vuos, jossa sä voit nähä, miten elämäs olis voinut olla. Vaikka sä tiedeät, ettei se ikinä tule olemaan.
Näin mä kelailin, sillävälin kun prinssi esitteli paikallisia tähdistöjä.
Elämässä on niitä hetkiä, kun palapelin palaset naksahtaa paikoilleen. Eikä se vaadi paljoa. Pientä kannustusta lähinnä.. Tämänkin ajatustulvan sai aikaan mun tarzanin yksinkertanen,tavallaan itsestäänselvä toteamus.
Kun oltiin palaamassa leirintäalueelle, olin jotenkin sanoinkuvaamattoman onnessani.
Matkalla nähtiin mm yks dinosaurussammakko. Siis hirmuinen jättilisko, joka ihan tosi vannon, oli ensinäkin norsun kokonen, ja äänteli kuin kissa.. Mä säikähdin aivan vitusti :D
Sitten nähtiin lepakoita ja jotain muita liskoja, luonto täällä on aivan mieletöntä, luaaneja, kaktuksia, jokia vuorilaaksoissa, joiden yli pitää kavuta pieniä puisia roikkusiltoja pitkin.. Kun jostain leffasta..
Leirintäalueella oli jättimäinen nuotio ja BILEET!! Jälleen vaihteeksi :D mielettömät bileet.
Mäkin sulin viimein, sheikkailin ja hakkasin rumpuja koko loppuajan..
Viimesen yön päätteeksi mä jopa lauloin arvon mekin ansaitsemme ja opetin nää mahautuun :DD ne oli ihan täpinöissä..
Että oli ihan mieletön viikko!! Protua ikävöin kyllä kovasti! :/
Ainoa hankala
Mutta toisaalta mun tarzzan nyt on yks harvoista mun tosiystävistä täällä, joista en oo valmis luopuun. Joten en oikein tiedä mitä tekisin tälle. Vaikeaa, kuten aina :D
Mitäs muuta..? yks päivä olin Gabrielin luona, nauttimassa sen ja sen siskon kanssa paikallisesta punkusta!! Oli tosi helmee, meinaan punkku on niiin nam nam täällä ! :D
Ja muutenkin ilta oli rauhoisa ja mun tyyliin!
Hauskinta oli kun jurrinen Gabriel ajo mut himaan... näitten kadut nyt on mitä on, kaikki yksuuntasia ja järjettömän mutkikkaita ja epätasasia.. Ja Gabrielin näkö on -4 :D
Joo, oli siinä pissa lähellä housuja ;)
Tällästä elämää.. tänään ei tarvinnut mennä kouluun, kun väsytti ja mami oli ihana :)
Nyt lähdemmepi tässä parin tunnin sisällä taas matkalle, Jujuyhin!!! Ja Saltaan :)
Sinne, missä kaikki viinit valmistetaan!
Sinänsä peusta, koska lähdetään taas viikoks ja taas siskon kanssa :P
Mutta enköhän pärjäile ;) odotan aika innolla!!!!!!!!! :)
Chau cahu, mado muchisimo besitos y ambrasitos para todos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti