September 27th, 2010
Ja mä tunsin sen onnen tunteen...
Ai jai jai, varpaissaasti
PERHE!!!!! Viimein... Kuukauden olen seikkailut argentiinassa. Tasan
kuukausi sitten lähdin. Ja tänään se ratkesi, koko kroppa pääsee vihdoin
rentoutumaan. Onnenkyyneleet virtaavat punaisia poskia pitkin, kun mä halaan piitkään mun siskoa.
Mutta pakko kertoa kaikki alusta alkaen. Kuukausi elämää sellasessa
paineessa, jossa kierrätetään vanhoja metallitölkkejä. Se kasvattaa
luonnetta :D mun perisuomalaista sisua, kaaaukana kotoota.
Tuntuu,että kuukaudessa olisin elänyt kokonaisen elämän.
Kaikki täsmää. Ensin feenixlintu palaa tuhkaksi. Nimittäin
vikojen viikkojen ennen lähtöä luulisin läheisesti muistuttavan
helvetin liekeissä kärtsäilyä.. Ikinä ei oo ollu mulla niin
eeppistä, kroonista kaiken loppumisen fiilistä. Musta tuntu niin
pahalta. Tyhjältä. Kun jos maailmankaikkeus loppuis tähän
yhteen, sottaisaan mustetahraan, jonka olen itse väsertänyt elämänkertani
pisteeksi. En odottanut mitään. Kaikki oli loppu. Kaameinta oli, että
olin itse sitä halunnut. Tuntui, kun jos olisin ollut järkkäilemässä omia
hautajaisiani. Soittelin hautausmaita läpi etsien hyvää spottia, kävin
hautaustoimistossa valkkailemassa arkkua.
Lentokenttä, kliimaksi. Niin pitkään kun ihmisiä oli saattamassa
mua, pidin itteni jossain määrin kasassa, vaikka itkin, jaksoin silti
hymyillä ystäville ja luvata pärjääväni.
Sitten lopulta kaikki lähti. Mä jäin yksin. Ja silloin mä hajosin.
Totaalisesti. Niinkuin kartonkitölkki liuottuu parin päivän sisällä vedessä, niin minäkin. Olin sulaa massaa, möhnää. Ihmisraunio.
Mötikkä, surkea hermojen ja verisuonien solmu, yksin, hukassa, rikki.
Ja mä vollotin. Pieni punanen lihaskimppu,tyttö joka koostui pelosta ja kivusta eikä pystynyt tuntemaan mitään, tyttö joka oli väsynyt ja turtunut
omaan itkuun,tyttö jonka kroppa ei kestä,se tukehtuu,sielu pakenee
tupakansavun seassa suusta ja sieraimista Helsinki Vantaan
röökikopissa, sielu ei suostu uskomaan,jättämään,lähtemään.
Mutta lentolippu oli kädessä. Ja boarding alkanut.
Jätin hyvästit elämälleni, tumppasin sen ja heitin tuhkakuppiin. Sitten nousin koneeseen.
Ja siellä viimeistään mä paloin elävältä. Tuhosin itseni omalla
surullani. Pyyhin pois kaiken kerralla. Niinkuin ala-asteella opetettiin pyyhkimään liitutaulu, ihan puti puhtaaksi. Kastellen sientä moneen otteseen, kuroitellen nurkkiin.
Istuin siinä, en tiedä kuinka kauan. Itkin itseltäni kaikki aistit.
Hetken mua ei tosiaan enään ollut. Ei ollut sitä ihmisolentoa, joka
kykenisi ajattelemaan. Oli vaan nurkkaan ajettu, pakokauhuinen,
vainoharhainen, ahdistettu, pieni, lamaantunut elukka.
Pelko sokeuttaa. Tuntemattoman pelko on pahin kaikesta. Kun ei tosiaan
tiedä mitään. Ei edes käsitä, miksi pelkää niin paljon. Vaistot.
Mutta, kyyneleetkään ei riitä loputtomiin. Ja kauhu väsyttää kaikesta
eniten. Turruin.
Viimein nukahdin.
Heräsin koorkealla,en tiedä missäpäim maailmaa. Tunne oli surrealistinen. Ulkona näkyi pilvet, aurinko. Kaunista.
Ja minä, minä olin taas. En jaksanut enään surra. Ei tarvinnut enään pelätä. ”Siellä” oli ohi. Pian alkaisi ”Täällä”.
Lentomatka oli mun pieni lepo, hengähdysheti. Mä tarvitsin mun kauneusunia. Nyt olin valmis, tai luulin olevai. Eihän sitä koskaan voi olla täysin valmis... Kokosin itseni. Mun tartti hymyillä, mä halusin olla parhaimillani omissa ristiäisissäni.
Tavallan uus ihminen. Uudistunut minä. Kirjaimellisesti nousin
siitä tuhkasta, siitä rauniosta johon olin muuttunut. Siivosin itse omat
jäännökseni hymyssä suin, ja heitin ne ulos koneen ikkunasta..
Ne leijailivat jonnekin. Atlanttiin, veikkaisin.
Uusi minä. Samanlainen, mutta jotenkin parempi. iPhone 2G-stä 3G-hn.
Kaikki samat ominaisuudet, ja paljon uusia.
Seikkailu alkoi. Ja yhtäkkiä musta tuntu oikealta, musta tuntu rohkeelta ja mä kuvittelin olevani kypsä tähän.
En muista sitä matkaa kunnolla. Jonnekkin lennettiin x määrä tunteja ja
sitten vaihettiin ja lennettiin lisää. Mun sisällä katkes yks, ja syntyi
toinen. Se oli ihmeellistä. Ja kaunista. Ja niin vapauttavaa.
Kun saavuttiin Buenos Airesiin, mun mieleni kellarin salaiset pimeät
rituaalit olivat ohi.
Olin taas selvä, ja enemmän tai vähemmän tervejärkinen. Joo, niin
tervejärkinen kun tania nyt voi ylipäätään olla :D mutta, pystyin
vastaanottamaan. En jaksanut enään syventyä yhtään mihinkään, halusin nähdä, avata silmät ja imaista kaiken ympäriltäni itseeni.
300 muuta vaihtaria. Noin 50 tunnin mittanen orientaatioleiri, eli juuri
riittävästi kolmensadan uuden elämäntarinan sulatteluun.
Ne oli ihanat 50 tuntia. Ihmeelliset 50 tuntia.
Surrealistista sumuista fiilistä painotti se, että me majauduttiin
luostarissa. Aivan helevetin iso mötikkä, just sellaseks kuvittelin aikoinani
Tylypahkan, Harry Potter faniudeni häpeällisessä nuoruudessani ..miljoona huonetta, valtavat portaat, vanhanaikaiset taulut...
50 tuntia me valvottiin, etsien toisistamme tukea ja turvaa tulevalle
vuodelle.
Ihmiset muuttuu paljon, kun niiltä viedään kaikki. Yksin ei pärjää. Jokainen tarttee jotain fundamenttia, muuten ei jaksa. Jotain, josta pitää kii. Muuten ei pysy pystyssä.
Ja sitä haetaan epätoivosesti. Kaikki käy. Käsitys ystävyydestä kääntyy
täysin nurin, kun jäädään aivan upoyksin maailmaan.
Mutta 50 tuntia on kummiskin liian lyhyt aika kolmellesadalle.
En sanoisi, että sain ystäviä tältä leiriltä. Mielenkiintoisia ihmisiä
tapasin kyllä, paljon puhuttiin, toisistamme tykättiin...
Yksi islantilainen taiteilijasielu,kuin luotu kallioon :DD mukava
tyttö.. Niin elämänviisas ja kauniskin.. Elää aika kaukana
musta, isossa kaupungissa, Cordobass.. Mutta meen kyläineen.
Yks ihana jenkkiläinen punapää Ron Weasley ,elää kans samassa paikkaan. Todella sulonen. En halua tietää, kuinka paljon kysyntää tällä kaverilla tulee olemaan :DD
Vielä yks ruotsalainen,uljas prinssi, todella aatelinen.. Kiva poika..
Yks hulluin ikinä, itävaltalainen, naurettiin niin paljon yhessä. Sen kanssa mä sain jälleen kieriskellä nurmikossa, purra ja maukua.. Todella
mahtava jätkä,vittu 15 v mutta niin hyvä tyyppi. Rakkautta ensi
silmäyksellä.
Ja tietenkin mun mejor amiga, tanskalainen tyttö Mia.. Hänestä tulette
vielä kuulemaan, samassa kaupungissa ollaan. Aivan mieletön
personallisuus.
Tanssittiin, puhuttiin, leikittiin ja naurettiin. Oli mukavat 50
tuntia. Ainoo vaa, et ei nukuttu yhtään :P
Ja vielä se harmitti, ettäBuenos Aires
Leiriltä meidät vietiin suoraan bussiterminaaliin
Se oli helvetin kaaos, saatana vapaalla :DD ihan hullu meininki.. Vitusti
lössiä, urpoja eurooppalaisia pilallehemmoteltuja pentuja, jotka ei oo
ikinä käyny Lattareissa, eikä tajua mistään mitään, vapaaehtoset, jotka
huutaa toisilleen kurkku suorana, mä en ymmärrä mitä ne sanoo, mutta jotenki kuulostaa siltä, ettei nekään. Kaikki bussit myöhässä, kaikki laiturit vaihtuu, paikalliset ihmiset tuijottaa meitä ku ufoja.
Loputtomat halit ja hyvästelyt. Viimein kaikki tunkeutuvat omiin
busseihinsa, ja matka kohti tuntematonta jatkuu..
Pieni kirkas kohtaaminen. Kun tähdenlento. Kaikki me tulimme eri
maailmoista, ja eri maailmoihin menemme, eri suuntiin jatkakaamme.
Ai jai jai, varpaissa
PERHE!!!!! Viimein... Kuukauden olen seikkailut argentiinassa. Tasan
kuukausi sitten lähdin. Ja tänään se ratkesi, koko kroppa pääsee vihdoin
rentoutumaan. Onnenkyyneleet virtaavat punaisia poskia pitkin, kun mä halaan piitkään mun siskoa.
Mutta pakko kertoa kaikki alusta alkaen. Kuukausi elämää sellasessa
paineessa, jossa kierrätetään vanhoja metallitölkkejä. Se kasvattaa
luonnetta :D mun perisuomalaista sisua, kaaaukana kotoota.
Tuntuu,että kuukaudessa olisin elänyt kokonaisen elämän.
Kaikki täsmää. Ensin feenixlintu palaa tuhkaksi. Nimittäin
vikojen viikkojen ennen lähtöä luulisin läheisesti muistuttavan
helvetin liekeissä kärtsäilyä.. Ikinä ei oo ollu mulla niin
eeppistä, kroonista kaiken loppumisen fiilistä. Musta tuntu niin
pahalta. Tyhjältä. Kun jos maailmankaikkeus loppuis tähän
yhteen, sottaisaan mustetahraan, jonka olen itse väsertänyt elämänkertani
pisteeksi. En odottanut mitään. Kaikki oli loppu. Kaameinta oli, että
olin itse sitä halunnut. Tuntui, kun jos olisin ollut järkkäilemässä omia
hautajaisiani. Soittelin hautausmaita läpi etsien hyvää spottia, kävin
hautaustoimistossa valkkailemassa arkkua.
Lentokenttä, kliimaksi. Niin pitkään kun ihmisiä oli saattamassa
mua, pidin itteni jossain määrin kasassa, vaikka itkin, jaksoin silti
hymyillä ystäville ja luvata pärjääväni.
Sitten lopulta kaikki lähti. Mä jäin yksin. Ja silloin mä hajosin.
Totaalisesti. Niinkuin kartonkitölkki liuottuu parin päivän sisällä vedessä, niin minäkin. Olin sulaa massaa, möhnää. Ihmisraunio.
Mötikkä, surkea hermojen ja verisuonien solmu, yksin, hukassa, rikki.
Ja mä vollotin. Pieni punanen lihaskimppu,tyttö joka koostui pelosta ja kivusta eikä pystynyt tuntemaan mitään, tyttö joka oli väsynyt ja turtunut
omaan itkuun,tyttö jonka kroppa ei kestä,se tukehtuu,sielu pakenee
tupakansavun seassa suusta ja sieraimista Helsinki Vantaan
röökikopissa, sielu ei suostu uskomaan,jättämään,lähtemään.
Mutta lentolippu oli kädessä. Ja boarding alkanut.
Jätin hyvästit elämälleni, tumppasin sen ja heitin tuhkakuppiin. Sitten nousin koneeseen.
Ja siellä viimeistään mä paloin elävältä. Tuhosin itseni omalla
surullani. Pyyhin pois kaiken kerralla. Niinkuin ala-asteella opetettiin pyyhkimään liitutaulu, ihan puti puhtaaksi. Kastellen sientä moneen otteseen, kuroitellen nurkkiin.
Istuin siinä, en tiedä kuinka kauan. Itkin itseltäni kaikki aistit.
Hetken mua ei tosiaan enään ollut. Ei ollut sitä ihmisolentoa, joka
kykenisi ajattelemaan. Oli vaan nurkkaan ajettu, pakokauhuinen,
vainoharhainen, ahdistettu, pieni, lamaantunut elukka.
Pelko sokeuttaa. Tuntemattoman pelko on pahin kaikesta. Kun ei tosiaan
tiedä mitään. Ei edes käsitä, miksi pelkää niin paljon. Vaistot.
Mutta, kyyneleetkään ei riitä loputtomiin. Ja kauhu väsyttää kaikesta
eniten. Turruin.
Viimein nukahdin.
Heräsin koorkealla,en tiedä missäpäim maailmaa. Tunne oli surrealistinen. Ulkona näkyi pilvet, aurinko. Kaunista.
Ja minä, minä olin taas. En jaksanut enään surra. Ei tarvinnut enään pelätä. ”Siellä” oli ohi. Pian alkaisi ”Täällä”.
Lentomatka oli mun pieni lepo, hengähdysheti. Mä tarvitsin mun kauneusunia. Nyt olin valmis, tai luulin olevai. Eihän sitä koskaan voi olla täysin valmis... Kokosin itseni. Mun tartti hymyillä, mä halusin olla parhaimillani omissa ristiäisissäni.
Tavallan uus ihminen. Uudistunut minä. Kirjaimellisesti nousin
siitä tuhkasta, siitä rauniosta johon olin muuttunut. Siivosin itse omat
jäännökseni hymyssä suin, ja heitin ne ulos koneen ikkunasta..
Ne leijailivat jonnekin. Atlanttiin, veikkaisin.
Uusi minä. Samanlainen, mutta jotenkin parempi. iPhone 2G-stä 3G-hn.
Kaikki samat ominaisuudet, ja paljon uusia.
Seikkailu alkoi. Ja yhtäkkiä musta tuntu oikealta, musta tuntu rohkeelta ja mä kuvittelin olevani kypsä tähän.
En muista sitä matkaa kunnolla. Jonnekkin lennettiin x määrä tunteja ja
sitten vaihettiin ja lennettiin lisää. Mun sisällä katkes yks, ja syntyi
toinen. Se oli ihmeellistä. Ja kaunista. Ja niin vapauttavaa.
Kun saavuttiin Buenos Airesiin, mun mieleni kellarin salaiset pimeät
rituaalit olivat ohi.
Olin taas selvä, ja enemmän tai vähemmän tervejärkinen. Joo, niin
tervejärkinen kun tania nyt voi ylipäätään olla :D mutta, pystyin
vastaanottamaan. En jaksanut enään syventyä yhtään mihinkään, halusin nähdä, avata silmät ja imaista kaiken ympäriltäni itseeni.
300 muuta vaihtaria. Noin 50 tunnin mittanen orientaatioleiri, eli juuri
riittävästi kolmensadan uuden elämäntarinan sulatteluun.
Ne oli ihanat 50 tuntia. Ihmeelliset 50 tuntia.
Surrealistista sumuista fiilistä painotti se, että me majauduttiin
luostarissa. Aivan helevetin iso mötikkä, just sellaseks kuvittelin aikoinani
Tylypahkan, Harry Potter faniudeni häpeällisessä nuoruudessani ..miljoona huonetta, valtavat portaat, vanhanaikaiset taulut...
50 tuntia me valvottiin, etsien toisistamme tukea ja turvaa tulevalle
vuodelle.
Ihmiset muuttuu paljon, kun niiltä viedään kaikki. Yksin ei pärjää. Jokainen tarttee jotain fundamenttia, muuten ei jaksa. Jotain, josta pitää kii. Muuten ei pysy pystyssä.
Ja sitä haetaan epätoivosesti. Kaikki käy. Käsitys ystävyydestä kääntyy
täysin nurin, kun jäädään aivan upoyksin maailmaan.
Mutta 50 tuntia on kummiskin liian lyhyt aika kolmellesadalle.
En sanoisi, että sain ystäviä tältä leiriltä. Mielenkiintoisia ihmisiä
tapasin kyllä, paljon puhuttiin, toisistamme tykättiin...
Yksi islantilainen taiteilijasielu,kuin luotu kallioon :DD mukava
tyttö.. Niin elämänviisas ja kauniskin.. Elää aika kaukana
musta, isossa kaupungissa, Cordobass.. Mutta meen kyläineen.
Yks ihana jenkkiläinen punapää Ron Weasley ,elää kans samassa paikkaan. Todella sulonen. En halua tietää, kuinka paljon kysyntää tällä kaverilla tulee olemaan :DD
Vielä yks ruotsalainen,uljas prinssi, todella aatelinen.. Kiva poika..
Yks hulluin ikinä, itävaltalainen, naurettiin niin paljon yhessä. Sen kanssa mä sain jälleen kieriskellä nurmikossa, purra ja maukua.. Todella
mahtava jätkä,vittu 15 v mutta niin hyvä tyyppi. Rakkautta ensi
silmäyksellä.
Ja tietenkin mun mejor amiga, tanskalainen tyttö Mia.. Hänestä tulette
vielä kuulemaan, samassa kaupungissa ollaan. Aivan mieletön
personallisuus.
Tanssittiin, puhuttiin, leikittiin ja naurettiin. Oli mukavat 50
tuntia. Ainoo vaa, et ei nukuttu yhtään :P
Ja vielä se harmitti, että
Leiriltä meidät vietiin suoraan bussiterminaaliin
Se oli helvetin kaaos, saatana vapaalla :DD ihan hullu meininki.. Vitusti
lössiä, urpoja eurooppalaisia pilallehemmoteltuja pentuja, jotka ei oo
ikinä käyny Lattareissa, eikä tajua mistään mitään, vapaaehtoset, jotka
huutaa toisilleen kurkku suorana, mä en ymmärrä mitä ne sanoo, mutta jotenki kuulostaa siltä, ettei nekään. Kaikki bussit myöhässä, kaikki laiturit vaihtuu, paikalliset ihmiset tuijottaa meitä ku ufoja.
Loputtomat halit ja hyvästelyt. Viimein kaikki tunkeutuvat omiin
busseihinsa, ja matka kohti tuntematonta jatkuu..
Pieni kirkas kohtaaminen. Kun tähdenlento. Kaikki me tulimme eri
maailmoista, ja eri maailmoihin menemme, eri suuntiin jatkakaamme.
Tania Hoikkalaa väsyttää aivan saatanasti. Hän nukahtaa silmänräpäyksessä, istuuduttuaan bussiin. Sikeintä koisimista, herään 13 tunnin päästä. Perillä.
Meitä on yhteensä 5 pentua tulossa mun kaupunkiin afs-ssältä. Kaikkien
perheet ovat vastassa, afs vapaaehtoiset myös.
Eka päivä on enemmän tai vähemmän ok. Mun koti on aivan järkyttävä, ja
mä tunnen hirveetä syyllisyyttä kun ajattelen niin..
”Mikä helvetin pilallehemmoteltu soomeprinsessa säki luulet olevas.?! Itsepähän halusin vaihtoon Lattareihin. Sitä saa mitä tilaa. Ihmiset on köyhiä täällä, ja sinä tyttö tiesit sen ihan hyvin kun teit päätöstäs!!”- niin mä yritin suostutella itseäni.... EI kyllä pahemmin tepsinyt :P
Koitan kuvailla. Yks huone, jossa ruokapöytä. Komeron kokoinen
Kaks makkaria, yhtä pientä. Yhdessä nukkuu isä.
Toisessa minä, sisko ja äiti.
En ymmärrä, miksi siko ja äiti nukkuu samassa sängyssä.
keittiö. Vielä pienempi veski. Suihku vaan on, ilman mitään verhoja.
Kuumaa ja kylmää vettä ei pysty säätämään erikseen.
Huoneita on paljon, mutta toiset on lukossa ja siellä asuu kai jotain
naapureita ja mä en tajua sitten mitään, koska nää ei puhu sanaakaan
enkkua.
Lattia on kaikkialla betoninen.
Pieni shokki, mut en mä niin paljoa välitä. Koitan lohduttautua sillä, että kunhan perhe on rakastava ja yhtenäinen.
Mennään kävelylle,tutustumaan kaupunkiin.
Kaupungin kohdalla eri tarina.. Perhe = huono kohtaaminen. Kupunki= mieletön vastaanotto. Rakkautta ensisilmäyksellä. En tiedä miksi, vaikea selittää.. Ihanan kaunis ranta, jossa paikalliset hipit
rämpyttävät kitaroitaan ja myyvät koruja. Ihmiset hymyilevät, kaduilla moikataan vastaantulijoita... Palmuja palmuja, aurinkoa ja hiekkaa...
keittiö. Vielä pienempi veski. Suihku vaan on, ilman mitään verhoja.
Kuumaa ja kylmää vettä ei pysty säätämään erikseen.
Huoneita on paljon, mutta toiset on lukossa ja siellä asuu kai jotain
naapureita ja mä en tajua sitten mitään, koska nää ei puhu sanaakaan
enkkua.
Lattia on kaikkialla betoninen.
Pieni shokki, mut en mä niin paljoa välitä. Koitan lohduttautua sillä, että kunhan perhe on rakastava ja yhtenäinen.
Mennään kävelylle,tutustumaan kaupunkiin.
Kaupungin kohdalla eri tarina.. Perhe = huono kohtaaminen. Kupunki= mieletön vastaanotto. Rakkautta ensisilmäyksellä. En tiedä miksi, vaikea selittää.. Ihanan kaunis ranta, jossa paikalliset hipit
rämpyttävät kitaroitaan ja myyvät koruja. Ihmiset hymyilevät, kaduilla moikataan vastaantulijoita... Palmuja palmuja, aurinkoa ja hiekkaa...
Ja kaikkialla pilven imelä, makea tuoksu :DD
Mennään jopa käymään paikallisessa eläintarhassa..
Mun sisko on tällänen kylän mangaemoanime lapsi.. Mustat
vaatteet, Tokio Hotel, Japani Japani ja lävistys.En osaa määritellä :D
Äiti jostain syystä pelkää mua kuollakseen,eikä ota mitään kontaktia.
Vasta myöhemmin tajusin, että kaikki ihmiset täällä jakaantuu kahteen
ryhmään.toiset jotka pystyy kommunikoimaan mun kaa,ja toiset jotka ei.
Eikä kyse tässä ole englanninkielentaidosta,sillä täällä englantia ei
tosiaan puhu kukaan :D
Se on joku ihmeellinen,alitajuntainen juttu.kyse on siitä,että tietty
ihmisryhmä,nähdessään mut, heti ekana kelaa "joo,toi on ulkomaalanen,ei
puhu Espanjaa,mä en puhu enkkuu,me ei voida kommunikoida."
Ja sitten ne menee ihan lukkoon, ei kato muhun päinkään, eikä todella puhu mulle, ellei tuu aivan kuollettavan pakottavaa tarvetta viestiä mulle jotain. Silloin ne tavallaan valmistautuu, jännittyy, miettii pitkään.. Vilkasee mua salamanopeesti silmiin ja sylkäsee mun naamaan piiitkän litanian. ne puhuu
iha vitun nopeesti Espanjaa käyttäen kaikista vaikeempia
sanoja,katsomatta mua silmiin ja elehtimättä.luonnollisesti mä en tajua
mitään,ja kun pyydän toistamaan,ne sylkäsee uusiks, tasan samoja sanoja käyttäen, ja samalla nopeudella,vaan kaks kertaa kovemmalla äänellä. Ja tää jatkuu, ne sanoo aina vaan kovempaa ja kovempaa, kunnes joku tulee tulkkaan.
Mun äiti kuulu tähän ihmisjoukkoon, joka ei ikinä kattonu mua silmiin.
Toinen ryhmä on huomattavasti helpompi.ihmisen,jotka puhuessaan mulle
tajuaa artikuloida,käyttää helppoja sanoja,elehtiä. Mä pystyn kyllä
ymmärtämään melkeen kaiken.jos ei,niin käytän puhelimeni sanakirjaa.ei
oo vaikeeta.
Jostain syystä nämä toisen ryhmän ihmiset ovat täällä huomattavasti
vähemmistössä. Se on todella perseestä, koska vaan ne pystyy toimimaan mun tulkkeina muun,ulkosen maailman kanssa.
Se on kyllä älytöntä.sillä englantia ei täälläpäin
tunneta,jengi tulkkaa mulle mahdotonta espanjaa ymmärrettäväksi
espanjaksi.. Niinku mun ekan perheen isä.äiti ja sisko välittää sille
sanomansa,ja se selittää sen mulle.
Mä en ymmärrä,mitä mun perhe puhuu keskenään.mutta kyllä nyt minäkin
elävä ihminen olen.ja pystyn aistimaan.
Tämä koti on mätä.ensinäkin,siellä haisee mätä.ja nämä ihmiset ovat
jotenkin mätiä.
Loppupeleissä en edes tiennyt,ketä kaikkia asui tässä talossa..
Mulle ei ikinä selitetty mitään, koska mua pelättiin. Mulle ei edes hirveästi puhuttu. Ei sanottu mikä on oikein tai väärin, ei ikinä oltu vihaisia tai iloisia.. ja mä pelkäsin kysyä, koska ilmapiiri oli niin kireellä.
Mä ymmärsin,että oli olemassa hyviä ja pahoja naapureita..pahoille en
saanut puhua..ongelmallisen käskystä teki se,ettei mulla ollut sisäänraknettua hyvän ja pahan erottavaa läpivalaisuslaitetta..päätin,että törmätessäni
naapuriin,heti ekana kysyn,onko kyseessä paha ihminen.jos vastaus on
positiivinen,en jatka keskustelua.
Kerran aamulla,ollessani yksin talossa,menin vessaan.yllättäin,sieltä
löytikin todella vanha nainen. Säikähdin puolikuoliaaksi..tuijotettiin
mummelin kanssa toisiamme pitkän hetken...lopulta pakenin takaisin
huoneeseeni..
Myöhemmin paljastui. Talossamme asui myös muistinsa menettänyt isäni
täti.Se oli ehkä vaivaannuttavin asia.täti tuli ulos huoneestaan vain
ja ainoastaan käydäkseen wc-ssä..jos hän sattui näkemään minut,hän
pysähtyi syvään mietteliäisyyteen.. Ja joka kerta hänelle
selitettiin,että minä olen siskoni kaveri...seuraavan kerran hän
jälleen unohti,ja hänelle selitettiin uudestaan.minä olin käymässä.
Niin,11 kuukautta kylässä...ja kuinkakohan monta kertaa täti menisi
sinä aikana vessaan..?
Muita talon asukkaita oli lukuiset kissat,joiden tarkka lukumäärä ei
koskaan mulle paljastunut,sillä osa niistä oli vierailevia tähtiä...mä
rakastan kissoja,ihan tosi..ja oli nääkin tosi sulosia..ainoo vaan,että
kun ne kävi vapaasti ulkoilemassa mitä hygieenisimmissä
paikoissa..näillä oli kirppuja..jotka tarttu muhu,ku kisst nukku
samassa sängyssä..seurasi ihmeellisiä kemikaalisia reaktioita,kroppani
täyttyi pienillä,kutiavilla punaisilla pilkuilla..
Muita hauskoja tarinoita löytyy..rikoin vessan,koska en tiennyt,ettei
pönttöön saanut heittää paperia...laitoin koulupukuni väärinpäin...
Yks todella humööristinen episodi tapahtu sateisena päivänä.Mun sisko oli yötä kaverilla.äiti herätti mut todella aikasin.hän meni töihin aikasemmin
kun mun koulu alko. Äiti puhu paljon. Ja mun entinen mutsi puhu iha
vitun nopeesti..mä olin niin unissani,mulla oli herätyskello soimassa
myöhemmin ja olin vihanen mun mutsille ku se vaan höpis
sateesta...nyökyttelin ja menin takas nukkuu..tunnin päästä heräsin
herätyskellooni.avaimet oli pöydällä.
Kävin suihkussa ja näin,pistin mun järkyttävän koulupuvun ja olin
valmis lähteen.
Paitsi et en saanu ovea auki..rämpytin ja
rämpytin,sörkin avaimillani,mutta ei...turhauduin niin paljon,yksin
himassa miljoonan kissan kanssa mä en päässyt ulos,satoi kaatamalla ja
vittu mä ahistuin. Sain kunnon hysteriän,itkupotku raivarin,soitin mun
faijalle kyynelissä kiroten suomeks..se ei tajunnut mitään, mitä yritin
sanoa,lopulta se tuli autolla töistä,avas mulle oven ja selitti,ettei
tänään OLLUT KOULUA,koska SATOI...!!! Ja avaimet oli jostain toisesta
paikasta,ne ei ollu mulle tarkotettu..ja Mutsi oli selittänyt tämän
aamulla,mä en vaan tajunnu.
rämpytin,sörkin avaimillani,mutta ei...turhauduin niin paljon,yksin
himassa miljoonan kissan kanssa mä en päässyt ulos,satoi kaatamalla ja
vittu mä ahistuin. Sain kunnon hysteriän,itkupotku raivarin,soitin mun
faijalle kyynelissä kiroten suomeks..se ei tajunnut mitään, mitä yritin
sanoa,lopulta se tuli autolla töistä,avas mulle oven ja selitti,ettei
tänään OLLUT KOULUA,koska SATOI...!!! Ja avaimet oli jostain toisesta
paikasta,ne ei ollu mulle tarkotettu..ja Mutsi oli selittänyt tämän
aamulla,mä en vaan tajunnu.
Mun perhe oli outo.mutta koulu oli ehkä vielä ihmeellisempi :DD mulle
kävi tuuri,sillä mä menin kouluun heti. Monet vaihtarit joutu venailee
viikkoi,kun niille etittiin sopivaa koulua.
Me saavuttiin sunnuntaina.maanantaina mä kävin tutustuu,mulle ostettiin
koulupuku ja tiistaina olikin eka koulupäivä..
Niin paljon kun olinkin sitä mielessäni pyöritellyt,kelaillut ja
kuvitellut,tämä oli jotain toista..ei vastannut mitään odotuksia. Ei
positiivisiä eikä negatiivisiä.
Pari yleistieto faktaa,jotka ehkä auttaa ymmärtään. Mun koulu oli iso.
Siis ei, oikeesti VALTAVA. En tiedä montako kerrosta,en tiiä montako
Luokkaa, en HALUA tietää, montako oppilast..Veikkaan, ettei kukaan ole koskaan laskenut.
Oli kolme eri aikaa,joina pysty menemään kouluun. Aamu 7-12 (mä olin
siin), päivä 13.30-18.30 ja yö 19-24.00.
Kyseessä on siis jonkunäkönen luokallinen opetus(ÖÖ, en mä nyt sit opetuksesta tiedä!?). Jokainen ryhmä opiskelee kaikkia aineita samassa huoneessa. Opettajat tulee ja menee. Tunti on 80 min, välkkä 10. Paitsi et nää ei oo hirven hyvii pitää kii aikatauluista. Päivä alkaa lipunnostolla,johon kukaan ei ikinä tuu.mutta se on hauska näky,oon pari ekaa päivää käyny..vähäiset oppilaat
nojailee toisiinsa haukotellen kiemurtelevissa "riveissä", lipputanko
on ruosteinen ja se vikisee..ja lippu nousee hiiitasti,pätkittäin...
Tämä minun kouluni on kyllä kaikin puolin hyvin kyseenalainen laitos..
Mä en tajua. Toki osittain tämän selittää mun espanjantaidottomuus..
Mutta onhan mulla aistit ihan kohallaan.. Esim näkö.ja mä en kyl
havaitse minkäänäkösiä oppimisprosessin merkkejä millään aisteilla :D
Näillä ei esim oo kirjoja :D puhumattakaan mistään tietokoneluokista..
Mutta palatkaamme ekaan päivään.ensinäkin reksi (hyvin hauska
täti,metrin pitunen,käyttää ihanan värikäitä villakuteita) pakotti mut
käveleen cat walkin koko koulun edessä,sen lipunnoston
yhteydessä.sitten pidin ööö "puheen" :D ja mun espanjantaidot ekana
päivänä nyt oli omaa luokkaansa,kuin myös puheeni :DD
Mutta se oli hauskaa..kaikki nauro mulle koko ajan ja mä nauroin
itselleni.pari tyttöä mun luokassa osas vähän enkkua,todella huonoo
kyl. Eikä kielitaito edes ole mikään ratkaiseva tekijä täällä. Se on
niin ku mä kerroin alussa.mun luokkalaiset,opettajat, muut oppilaat..
Kaikki jakaantu niihin,jotka pysty yrittään ymmärtään mua, ja niihin
jotka meni täysin lukkoon eikä edes kuunnellut.
Mutta mun itseppäisyys paljastui kerrankin hyvin hyödylliseks
ominaisuudeks. Mä halusin puhua. Halusin, että mua kuultais ja
ymmärrettäis. Joten selitin. Jouduin hyödyntään kaikkia mun ruummillisia
ja verbaalisia viestimiskykyjä, mä ääntelin,mä osottelin,ilmeilin,
heiluin aivan saatanasti :D ja nauroin.. Ja mulle naurettiin.. Ja se oli parasta, niin helpottavaa.. Yllättäin kaikki olikin odottamattoman helppoa. Lopulta joku aina ymmärs,mitä mä
olin sanoo ja selitti muille,ja joku aina osas selittää,niin että mäkin
ymmärsin.. Ja nää nyt vaan ottaa kaiken rennosti. Mä oon aina ,messissä, kärsivällisesti venataan niin pitkään, että mäkin tajuan..
Opettajat on tarina erikseen. Harva vihaa mua. Yks ämmä on,
filosofianopettaja,mut se nyt vihaa kaikkia..suurinta osaa opettajista
ei todella kiinnosta.. Harvemmin ne edes saapuu paikalle kun niillä on
tunti..eikä ne todella opeta mitään, vaikka ne tuliskin luokkaan. Puhuu
puhelimessa,tarkastelee jotain kokeita,juoruilee oppilaiden kanssa..
Alkuun ne kyseli multa jotain,mutta nykyään kukaan ei pahemmin huomio
mua..välillä vituttaa,koska mäkin haluaisin toisinaan tehdä jotain..
Toisaalta tää on iha kivaa vaihteluu.sillon harvon kun tunnit pidetään,
mä kuuntelen musaa, surffailen netissä tai luen..
Muuten koulussa hengailen kioskilla,ostaen keskimäärin 5 kuppia mustaa
kahvia päivittäin :D ilman sokeria.. Käytävillä mut tunnetaan nimellä
cafee tai vodka :D toisesta älkää kysykö...
Mä oon jollain ihmelinjalla täällä, kai luonnontiede...en oikein tajua näitä linjoja... On olemassa humanistinen, mutta kaikki vaihtarit tulee aina tälle, koska täällä opiskellaan enkkua. Ja kemiaa, fyssaa, matikkaa, kirjallisuttaa, tt-tä, teatterein historia (joo ööö ei todellakaa, vitut se maikka on kertaakaan tullu pitään meille tntii!! Nimi kuulostaa hienolta joo :DD) ja filosofiaa..nää opiuskelee 6+6 vuotta, (myöhemmin sain tietää, ettei argentiinassa oo olemassa yhteinäistä, yleistä opetusjärjestelmää, ja joka provinsissa ylä ala keski asteiden vuosimäärät ja aineet vaihtelee) ala- ja ylä-asteella. Mun koulussa on kaikki samassa. Mä oon yläasteen vitosella, koska tulin keksellä vuotta. Lähden sit kutosen puolivälissä ja se on pyllystä, en pääse päättäjäisbileisiin :P
September 27th, 2010
Ensimmäinen kotini oli täynnä väärinymmärryksiä.. Mun vanhemmat pelkäs
puhua mulle,mä pelkäsin puhua niille.. Sisko oli tosi omituinen,ei
ikinä poistunut kotoota.. Makoili päivät sängyssä ja katteli tv-tä..
Itse asunto oli järkyttävä.. Pieni ja likanen, minä, äiti ja sisko
nukuttiin samassa pienessä huoneessa,jossa ei ollut ikkunaa.
Todella ahdistavaa. Mä tajusin jo ekan viikon sisällä,että tuun
vaihtaan. Juttelin mun tukihenkilölle,se kerto joitakin seikkoja jotka
avas aihetta.. Vanhempani oli eronnut, sisko masentunut. Käytti lääkkeitä.
En todella käsitä miksi vastaava perhe halusi vaihtarin.. Kai kaveriksi
siskolle..
Mä en kestänyt olla himassa. Hengailin paljon kaikkialla, suurimman
osan aikaa tanskalaisen ystäväni Mian kanssa.. Se on hyvä tyttö se, yks
parhaampia ystäviäni täällä.. Vaikka välillä vittuunnun siihen
mielettömästi.. Vaikea selittää. Tämä tilanne, se tekee meistä
riippuvaisia toisistamme. Olemme aivan yksin, kokonaan uudessa elämässä,
ja siksi kasvetaan yhteen, takerrutaan toisiimme..
Oikeastaan kaupungissa on tällä hetkellä laskelmieni mukaan noin 20
vaihtaria..
Yksi italialainen tyttö lähti kyllä juuri takaisin kotiin. En koskaan
saanut tietää, mikä meni pieleen :P
en tiedä miksi mulla klikkas juuri Mian kanssa.. Me ei olla samassa koulussa, mun koulussa on 2 muuta
vaihtaria. Saksalainen tyttö Katie, vaikuttaa aika mielenkiintoselta
tyypiltä, lesbo, tyttöystävä saksassa. Ja kasvisyöjä :D oikeastaan
ainoa lesbo ja kasvisyöjä, ketä olen tässä kaupungissa tavannut.
Tästä tytöstä ongelmallisen tekee se, että 1.hän on todella hiljainen,
2.asuu kaukana keskustasta 3. Ei juo, eli ei käy bileissä ja käy
miljoonassa urheiluharrastuksessa. Johtuen näistä seikoista, mulla ei oo ollu
mahdollisuutta tutustua häneen kunnolla.
Toinen on jenkkiläinen jätkä, Coner. Ihan järkyttävä player, siis voisin lyödä
vetoa että tämä pelle tuli argentiinaan just siks, että täällä hän saa
pillua vaikka muille jakaa.. Onhan se komia tuo poika, mutta ihan
järkyttävä kusipää tosissaan..
Muutamia vaihtareita on jotka ei puhu enkkua, sitten joitain joita en
edes vielä tunne, oudoista järjestöistä..
Mia nyt on mia.. Minun :)) samanlainen hullu hippijuoppo, kaikkea on
tullut yhdessä koettua näinkin superlyhyessä ajassa :D
Yhdessä mentiin ekaa kertaa paikalliseen diskoon, herra jumala oli
outoa ja hirveetä ja ihanaa... Aivan saatanasti lössiä, kaikki tanssii,
ei näe eikä kuule mitään, jätkät aivan järkyttävässä jurrissa, niitä
vaan tipahtelee sun naamalla jostain tyhjyydestä, ne tarraa sua
hiuksista ja alkaa suuteleen.. Se on hyvin epämiellyttävää.. Kaikki
polttaa sisällä, pilveä myös, tuhkakkuppeja ei oo keksitty tässä
maassa, tumpit heitetään maahan :D en todella haluaisi vastata mistään paloturvallisuudesta täällä :D Kaikki paikalliset discot ovat rannalla, espanjaksi costanera.. Melko kaukana keskustasta. Päivällä kaikki nuoret kokoontuu täällä, kuuntelee musaa, ottaa aurinkoa..
Öisin discot aukee yhden aikoihin. Ja se on vieläpä todella aikasta!! Lössiä tulee vasta kolmen aikaan. Ensin tytöt valmistautuu mooonta
tuntia.. Sitten mennään.. Himassa ollaan aamu seittemältä ja se on
täysin normaalia :D
Eka reissuni oli todella eeppinen, kun lukuisen tekilan jälkeen puoliks
ryömittiin ulos, ensimmäinen asia joka nähtiin, oli HEVONEN. Siis
rannalla ihan tosissaan pyörii kodittomia hevosia.. Vittu me naurettiin
:DD
jos on tarpeeksi humalassa, pystyy
pitää aika hauskaa.. Ongelmallista on se, ettei tytöt pahemmin juo
täällä. Eikä todella suutele ketä tahansa.. En mäkään suudellu yhtään
ketään ekaan kuukauteen, vastustelin viimeseen asti, kamppailin
uljaasti maineeni edestä :D
Juoda kyllä juotiin.. Tekilaa kuvioon, kaks eurooppalaista narttua
tanssii tänään pöydillä, jätkille sanottiin, että ollaan yhdessä :D hullu lesbopari, ainoa tapa puolustautua.
Sillä tää kaupunki on todella pieni, kaikki tietää meidät, ja kaikki
puhuu meistä.. Mutta ei se niin haittaa.. Vaikka meidän
mennyttä peliä :P Mian perhe on tarina erikseen. Äiti töissä 24 /7, sisko käy koulua
iltasin :/ ja mia myös, ja se on perseestä koska me ei voida nähdä
arkisin :P
Vanhemmat on eronnut, mutta isä käy usein kyläileen... Todella
erikoinen tapaus, perus argentiinalainen vanhahtava macho macho don
Juan :D eka pidin hänestä paljon, hän oli tosi kiinnostunut Venäjästä,
opetti mulle Espanjaa.. Tosi harismaattinen ja huska jätkä. .. Sitten kerran hän pyysi mua illalliselle kanssaan :DD anteeks, mut hän on 50v..sen koommin
en oo käynyt mian kotona :D siihen on kyllä muitakin selityksiä..
Kaikki vaihtarit herättää täällä huomiota. Mutta kahdestaan, kaks vitun
hullua ja erilaista ämmää, kaunistakin vielä, herättää pelottavan
paljon huomiota... Varsinkin kun mia on blondi.. Välillä mä oikeesti
säikähdän, jätkät laskeutuu polvilleen rukoilekseen suudelmaa.. Ei
kyl sentään selvinpäin..
Vietetään paljon aikaa keskustassa, ja se on pieni,ja kaikki tuntee
meidät siellä..
Varsinkin meidän raskaustestiosto episodin jälkeen jengi on tuijotellu
tosi oudosti :D meidän molempien menkat oli myöhässä jo silloin kun
tultiin, ja oli syytä huoleen.. Oltuamme täällä kaks viikkoa,
päätettiin, että on pakko tehdä testi... Etsittiin kaikki apteekit
läpi, eikä mistään löytyny.. Lopulta jouduttiin pyytämään joltain
erityiseltä reseptiosastolta,ja kun saatin yks.. "anteeksi, voitaisko
me saada toinen..? Ja joo hei, miten näitä käytetään..?" :DD
Siitä ei enempää!! Sellasta meidän ystävyys.
Mialla on ollut vaikeet täällä. En tiedä miks,mut vaikeempaa ku mulla.
Se ei oo tarpeeks röyhkee,arkailee kysymistä ja sellasta.. Ja espanja
on ollu törkeen vaikeeta sille, koska tanska on niin erilaista..mia ei
esim pysty lausuun r-rrää ollenkaan :/
Mä oon taas oppinu iha törkeen nopeesti.. Kai siks, että puhun niin
paljon enkä arastele virheitäni..
Ja yks mun parhaimmist ystävistä täällä ei puhu sanakaan enkkua..
Agustin.. Iha mieletön jätkä :DD samalla luokalla mun kaa,tuki ja
turva. niin rento ja easygoing. Elämä on yhtä juhlaa, ja kaikki on aina
chilliä.. Jätkä ei oikeesti puhu enkkuu, ja silti jo ekalla viikolla
sillä on pokkaa mennä mun kaa lenkille, ja me ei todella ymmärretä
toisiamme, mut se ei vaivaannuta kumpaakaan yhtään,nauretaan vaan
saatanasti ja dissataan toisiamme, päädytään sen tädille syömään ja
katselemaan herkulesta ja tarzania :D siitä lähtien jätkä laulaa mulle tarzanin
soundtrackin espanjaks, kaamealla äänellään,joka kerta ku oon
pikkasenki maassa.. Jätkä ei anna mun koskaan itkeä. Jos yritän, se
kutittaa mut kuoliaaks. Jostain ihmeen syystä se oikeesti välittää ja
huolehtii musta. Vaikka joo, onhan siinä vähän jotain muutakin
pelissä.. Tää jätkä on siis paikallinen roomeo, kaikki on rakastunu
siihen, mutta herra ei tahdo tyttöystävää koska ei osaa sitoutuu ja
chillailee vaa hawaityyliin kaikkien muijien kaa vähän.. Mut se ei
haittaa mua yhtään.
tultiin, ja oli syytä huoleen.. Oltuamme täällä kaks viikkoa,
päätettiin, että on pakko tehdä testi... Etsittiin kaikki apteekit
läpi, eikä mistään löytyny.. Lopulta jouduttiin pyytämään joltain
erityiseltä reseptiosastolta,ja kun saatin yks.. "anteeksi, voitaisko
me saada toinen..? Ja joo hei, miten näitä käytetään..?" :DD
Siitä ei enempää!! Sellasta meidän ystävyys.
Mialla on ollut vaikeet täällä. En tiedä miks,mut vaikeempaa ku mulla.
Se ei oo tarpeeks röyhkee,arkailee kysymistä ja sellasta.. Ja espanja
on ollu törkeen vaikeeta sille, koska tanska on niin erilaista..mia ei
esim pysty lausuun r-rrää ollenkaan :/
Mä oon taas oppinu iha törkeen nopeesti.. Kai siks, että puhun niin
paljon enkä arastele virheitäni..
Ja yks mun parhaimmist ystävistä täällä ei puhu sanakaan enkkua..
Agustin.. Iha mieletön jätkä :DD samalla luokalla mun kaa,tuki ja
turva. niin rento ja easygoing. Elämä on yhtä juhlaa, ja kaikki on aina
chilliä.. Jätkä ei oikeesti puhu enkkuu, ja silti jo ekalla viikolla
sillä on pokkaa mennä mun kaa lenkille, ja me ei todella ymmärretä
toisiamme, mut se ei vaivaannuta kumpaakaan yhtään,nauretaan vaan
saatanasti ja dissataan toisiamme, päädytään sen tädille syömään ja
katselemaan herkulesta ja tarzania :D siitä lähtien jätkä laulaa mulle tarzanin
soundtrackin espanjaks, kaamealla äänellään,joka kerta ku oon
pikkasenki maassa.. Jätkä ei anna mun koskaan itkeä. Jos yritän, se
kutittaa mut kuoliaaks. Jostain ihmeen syystä se oikeesti välittää ja
huolehtii musta. Vaikka joo, onhan siinä vähän jotain muutakin
pelissä.. Tää jätkä on siis paikallinen roomeo, kaikki on rakastunu
siihen, mutta herra ei tahdo tyttöystävää koska ei osaa sitoutuu ja
chillailee vaa hawaityyliin kaikkien muijien kaa vähän.. Mut se ei
haittaa mua yhtään.
Koska tää ei oo kusipää, ei oo mikään naisten
keräilijä.. Meinaan löytyy sellasiakin.. Jotain ihme kovia jätkiä jotka
selpittää todella vastenmielisiä tarinoita siitä, mitä kaikkee ne on
muka tehny mun kaa sen jälkeen ku yhden kerran tanssiittiin.. Vihaan...
Munmaine
paskaa, ja mä nyt en oo mikään siveyden sipuli, joten jotkut jopa uskoo
:P en edes tajua miks ketään kiinnostais.. Mutta täällä kaikki on
julkista.. Ja harvaan voi luottaa..esim agustiniin. Vaikka mä tiiän et
se on kiinnostunut musta, mutta se on aika luonnollista, niin olen
minäkin.. Tässä maassa ei oo olemassa puhdasta ystävyyttä vastakkaisen
sukupuolen kanssa :/ tärkeintä on, että tätä poikaa kiinnostaa
kokinaisuus. Ei pelkästään se, että olen vaihtari tai se, että olen
nainen.
Kaikkihan täällä on pelottavan kiinnostuneita musta, pojat lähettää
mulle fabossa rakkaukirjeitä suomeks, väänetty Google translatorilla :D
ne on törkeen hauskoja.. "Minä jättää teidät suudellen".. Näin kirjotti
yks :D huomio on hauskaa, mut välil tunnen itteni aivan törkeen
esineelliseks.
Eräällä pojilla on totaalinen obsessio mun suhteen. Se soittelee,
lähettelee kymmeniä viestejä päivittäin, tulee mun kotiin.. Se ei
oikeesti oo mukavaa, en todella pysty ymmärtään.. Eihä se edes tajua,
kun puhun sille ...!!Oon cool, kaikki haluu repästä musta palasen,
ihan konkreettisesti... Ja se on niin ahdistavaa, varsinkaan kun en
puhu kieltä, ja en voi mitenkään selittää.. Oon todella erilainen tääl,
jengi ottaa musta valokuvia kun kävelen paljain jaloin ja kiipeilen
rannalla puissa..:O :DD se on hauskaa,ja
samalla pelottavaa..
Mä ymmärrän kaiken. Yllättävän hyvin aistin kaikki ihmisuhdepiirit,
kuviot ja porukat.. Tyypit, jotka on kiinnostuneita musta ihmisenä ja
objektinä.
Mun on ollu iha törkeen vaikeeta kaikkien näiden ihmisten kanssa, niitä
on niin paljon, ja mä yritän erotella kiinnostavat ja ei.. Avaintekijä
tässä on ihmisten aitous.
Suurimalle osalle olen välinearvo. Muutamille olen arvokas itsessäni.
Agustiin on yks näistä. Andrea, mun luokkalainen tyttö, myös. Hän on todella
mukava, mutta jotenkin pelkää lähestyä mua.. Nää monet tuntee jotain
outoa allemuuskompleksia mun kaa..
Meininki on erilaista täällä. Jengi on yksinkertasta. Bileet bileet
bileet,kun tanssitaan niin kaikki tanssii, eikä kukaan kattele tai
arvostele, niinkuin Suomessa. Nää osaa olla todella heittäytyväisiä ja
rempseitä. Loistava huumorintaju, nää nauraa paljon ja kaikelle. Mutta
samalla nää on todella rajottuneita joissain asioissa. Niillä on omat
normit, joita ei sovi rikkoa,tietty muotti johon kaikki haluaa
sopeutua. Nää ei vaan halua olla erilaisia. Se tässä on nii outoa.
Kaikki tytöt haluaa olla seksikkäitä, eli pukeutuu samalaisiin mustiin
lukuisiin tiukkoihin mekkoihin, meikkaa nätisti, ei todella niinkuin
minä, ja suoristaa tukkansa. Kouluun ei meikata ja käytetään
koulupukua. Ja tytöt tykkää kouluvuista, koska jos niitä ei olis,
kukaan ei tietäis mitä laittaa päälle, ettei olis liian erottuva.
Enemmistö nuorisosta on tällästä. Ja siks mä herätän niissä niin paljon
tunteita. Koska ne ei vaan pysty käsittään, mä olen niille joku
ohjelmointivirhe. Ne on koko elämän elänyt kuplassa, jossa ei saa
käyttää sateenkaaren väristä villapaitaa ja haaremihousuja,ei saa
kiipeillä puissa, ei saa juoda tekilaa ja painia poikien kanssa jos on
tyttö, ei saa pitää kädestä jos ei seurustele.. Mutta mä teen kaikkea
tätä, eikä mitään tapahdu, en kuole, jumalan karma ei lävistä mua
tuhansilla helvetin salamilla.. Ja nää jäätyy.. Jäätyy niin pahasti,
nään niiden ilmeestä.. Koska perjaatteessa ne pitää musta. Suurin osa,
ne jotka ei oo kateellisia huomiosta. Mutta ne ei vaan tajua, jos mä
kerta oon se eurooppalainen,se rikas, nii miksei mulla ole
merkkivaatteita..? Ja miks ihmeessä mä oon kiinnostunut heistä, heidän
kulttuurista, kun jokainen täällä haluais vaan paeta länteen. Jo
pelkällä mun olemuksella saan jengin kyseenalaistaa juttuja.
Vaikka onhan täällä omat ernunsa.. Niitä on huomattavasti vähemmän, ja
ne on oikeesti aika syrjittyjä. Esim homot. Tässä pikkukaupungissa
vaatii rohkeutta olla homo.. Koska ne on oikeesti syrjittyjä. Ne jotka
uskaltaa tulla kaapista, on yleensä todella eurooppalaismielisiä.
Kiinnostuneita monesta asiast, lukee paljon kirjallisuutta ja näkee
asioita vähän laajemmin.. Se on yks syy, kaikki tän kaupungin homot on
ihan törkeen kiinnostuneita musta, en tunne ku jotain neljä, mutta ne
on hurjan mukavia.. :)) yhen nimi on Bruno :D ja se on niin
stereotyyppinen homo homo et aijaijai.. Mutta ihana :)) fiksu ja
avulias..
keräilijä.. Meinaan löytyy sellasiakin.. Jotain ihme kovia jätkiä jotka
selpittää todella vastenmielisiä tarinoita siitä, mitä kaikkee ne on
muka tehny mun kaa sen jälkeen ku yhden kerran tanssiittiin.. Vihaan...
Mun
paskaa, ja mä nyt en oo mikään siveyden sipuli, joten jotkut jopa uskoo
:P en edes tajua miks ketään kiinnostais.. Mutta täällä kaikki on
julkista.. Ja harvaan voi luottaa..esim agustiniin. Vaikka mä tiiän et
se on kiinnostunut musta, mutta se on aika luonnollista, niin olen
minäkin.. Tässä maassa ei oo olemassa puhdasta ystävyyttä vastakkaisen
sukupuolen kanssa :/ tärkeintä on, että tätä poikaa kiinnostaa
kokinaisuus. Ei pelkästään se, että olen vaihtari tai se, että olen
nainen.
Kaikkihan täällä on pelottavan kiinnostuneita musta, pojat lähettää
mulle fabossa rakkaukirjeitä suomeks, väänetty Google translatorilla :D
ne on törkeen hauskoja.. "Minä jättää teidät suudellen".. Näin kirjotti
yks :D huomio on hauskaa, mut välil tunnen itteni aivan törkeen
esineelliseks.
Eräällä pojilla on totaalinen obsessio mun suhteen. Se soittelee,
lähettelee kymmeniä viestejä päivittäin, tulee mun kotiin.. Se ei
oikeesti oo mukavaa, en todella pysty ymmärtään.. Eihä se edes tajua,
kun puhun sille ...!!Oon cool, kaikki haluu repästä musta palasen,
ihan konkreettisesti... Ja se on niin ahdistavaa, varsinkaan kun en
puhu kieltä, ja en voi mitenkään selittää.. Oon todella erilainen tääl,
jengi ottaa musta valokuvia kun kävelen paljain jaloin ja kiipeilen
rannalla puissa..:O :DD se on hauskaa,ja
samalla pelottavaa..
Mä ymmärrän kaiken. Yllättävän hyvin aistin kaikki ihmisuhdepiirit,
kuviot ja porukat.. Tyypit, jotka on kiinnostuneita musta ihmisenä ja
objektinä.
Mun on ollu iha törkeen vaikeeta kaikkien näiden ihmisten kanssa, niitä
on niin paljon, ja mä yritän erotella kiinnostavat ja ei.. Avaintekijä
tässä on ihmisten aitous.
Suurimalle osalle olen välinearvo. Muutamille olen arvokas itsessäni.
Agustiin on yks näistä. Andrea, mun luokkalainen tyttö, myös. Hän on todella
mukava, mutta jotenkin pelkää lähestyä mua.. Nää monet tuntee jotain
outoa allemuuskompleksia mun kaa..
Meininki on erilaista täällä. Jengi on yksinkertasta. Bileet bileet
bileet,kun tanssitaan niin kaikki tanssii, eikä kukaan kattele tai
arvostele, niinkuin Suomessa. Nää osaa olla todella heittäytyväisiä ja
rempseitä. Loistava huumorintaju, nää nauraa paljon ja kaikelle. Mutta
samalla nää on todella rajottuneita joissain asioissa. Niillä on omat
normit, joita ei sovi rikkoa,tietty muotti johon kaikki haluaa
sopeutua. Nää ei vaan halua olla erilaisia. Se tässä on nii outoa.
Kaikki tytöt haluaa olla seksikkäitä, eli pukeutuu samalaisiin mustiin
lukuisiin tiukkoihin mekkoihin, meikkaa nätisti, ei todella niinkuin
minä, ja suoristaa tukkansa. Kouluun ei meikata ja käytetään
koulupukua. Ja tytöt tykkää kouluvuista, koska jos niitä ei olis,
kukaan ei tietäis mitä laittaa päälle, ettei olis liian erottuva.
Enemmistö nuorisosta on tällästä. Ja siks mä herätän niissä niin paljon
tunteita. Koska ne ei vaan pysty käsittään, mä olen niille joku
ohjelmointivirhe. Ne on koko elämän elänyt kuplassa, jossa ei saa
käyttää sateenkaaren väristä villapaitaa ja haaremihousuja,ei saa
kiipeillä puissa, ei saa juoda tekilaa ja painia poikien kanssa jos on
tyttö, ei saa pitää kädestä jos ei seurustele.. Mutta mä teen kaikkea
tätä, eikä mitään tapahdu, en kuole, jumalan karma ei lävistä mua
tuhansilla helvetin salamilla.. Ja nää jäätyy.. Jäätyy niin pahasti,
nään niiden ilmeestä.. Koska perjaatteessa ne pitää musta. Suurin osa,
ne jotka ei oo kateellisia huomiosta. Mutta ne ei vaan tajua, jos mä
kerta oon se eurooppalainen,se rikas, nii miksei mulla ole
merkkivaatteita..? Ja miks ihmeessä mä oon kiinnostunut heistä, heidän
kulttuurista, kun jokainen täällä haluais vaan paeta länteen. Jo
pelkällä mun olemuksella saan jengin kyseenalaistaa juttuja.
Vaikka onhan täällä omat ernunsa.. Niitä on huomattavasti vähemmän, ja
ne on oikeesti aika syrjittyjä. Esim homot. Tässä pikkukaupungissa
vaatii rohkeutta olla homo.. Koska ne on oikeesti syrjittyjä. Ne jotka
uskaltaa tulla kaapista, on yleensä todella eurooppalaismielisiä.
Kiinnostuneita monesta asiast, lukee paljon kirjallisuutta ja näkee
asioita vähän laajemmin.. Se on yks syy, kaikki tän kaupungin homot on
ihan törkeen kiinnostuneita musta, en tunne ku jotain neljä, mutta ne
on hurjan mukavia.. :)) yhen nimi on Bruno :D ja se on niin
stereotyyppinen homo homo et aijaijai.. Mutta ihana :)) fiksu ja
avulias..
Sitten on Gabriel... Ahh, tarinansa erikseen.. Yks kultakimpale koko
poika. Sai stipendin ja oli vuos sitten vaihdossa Saksassa.. Tällä
hetkellä 19v, asuu yksin ( IHAN TÖRKEEN HARVINAISTA tääl, yleensä jengi
muuttaa kotoota kun menee naimisiin) ja opiskelee psykologiaa..
Mä niin vihaarakastan tätä poikaa.. Tähän mennessä ainoo, jolle mä olen
oikeesti pystynyt puhuun.. Avautuun kaikesta.. Meinaan ihmiset on
todella pinnallisia täällä.. Kai se on kaikkien köyhempien maiden
syndrooma,niin kaukan ku pitää pitää mielessä mistä sais ruokaa
huomiselle, ei ole voimavaroja kyseenalaistaa esim. omaa olemassaoloa.
Mutta Gabriel onkin eri luokkaa. Lattarieurooppolainen poika. Osaa
bailata,tanssia ja pitää hauskaa lattarityyliin, ryyppää kuten
Euroopassa, ja on kaikinpuoöin vitsin fiksu ja moniulotteinen,
syvällinen. Vaikka ajottain heittää ihan törkeetä,
lapsellista pervoa läppää täkäläisten tyyliin,sillon kun mulla on
vaikeeta hän on ainoa joka kuuntelee.. Ja jonka luulisin pystyvän
ymmärtämään..
Hukassa on tuo poika täällä, liian erilainen, liian fiksu.. Täällä
jengi ei kyseenalaista eikä pohdiskele, ja jos sä uskallat olla
erilainen, sua tullaan oikeesi syrjiin ja tuomitseen. Ja sä menetät
melkeen kaikki ihmiset sun ympäriltä.
Mulle ei oo vielä käynyt noin, koska oon uus, eikä ihmisil onneks oo
hirveesti ennakkoluuloi.. Pitää katella. Mä yritän säilyy
mahdollisemman neutraalina. Täällä, jos sä valitset puoles, et voi enään
ikinä vaihtaa sitä :P
Siis homo ystäväni Gabriel.. Ei ole stereotyyppinen homo, ei todella.
Mutta aivan törkeen hukassa itsensä, omatuntonsa, seksuaalisutensa,
kansallisuutensa ja maailmankuvansa kanssa..
Jos nyt ollaan täysin rehellisä, mä olen aivan rakastunut tähän
poikaan. Koska se on mun ainoo ja truu fucktup minded kallio
maailmantuska :D ensimmäinen, jonka olen löytänyt täällä.. Joten hänen
seksuaalisuuden vaihtaminen on mulla projektin alla :D
Ketäs muita.. Täällä on sellanen ernuporukka, puhuu aika hyvää enkkua
kuuntelee hyvää musaa LUKEE kirjallisuutta toisin kun enemmistö täällä
:D niiden kanssa olen viimeaikoina hengaillut... Tutustuttiin yhdessä
eurooppalaistyylisessä baarissa, led zeppelinin coveri soitti :)
Yksi poika on tässäkin porukassa.. Meidän koulusta... Ihan mielettömän
erilainen tyyppi täällä :D yks joka haistatta pitkän paskan normeille
eikä välitä jengistä joka nauraa sille.. Tosin pojille se on helpompaa
, musta tuntuu että itekki muutun pian lesboks ku oon törkeen
maskuliininen näiden taustalla..tämä poika, jonka nimi siis on Cechu.
Kaks säälittävää rastaa humohoukuttimena niskassa, lautasenkokoset
silmät ja mikä babyfacee.. Törkeen sulonen, jätkällä on ironiaa, osaa
totisesti nauraa itselleen..
Hyvä esimerkki, meidän ensikohtaaminen.. Joukko jätkiä lähestyy mua ja
sanoo hei, olis yks kaveri joka haluis esittäytyä sulle.. Mutta taitaa
olla vähän liian arkajalka.. "tänne se heti, en malta odottaa", vastaan
minä..
Jätkät voittoo kaveriaan tuleen,se seisoo kauempana.. Eieiei ja pää
heiluu.. Jätkät lähtee hakeen, raahaa sen mun luokse puoliks väkisin.
Holaa sanoo kaveri ja tuijottaa varpaitaan. Mä nauran koska tajuan
kyllä, että tää on aika lavastettu show.. Lattareissa ei ole olemassa
ujoja poikia.. Kaveri seisoo hiljasuudessa tovin, sitten nostaa katseen
suoraan mun silmiin, virnistää : "olet erillainen tyttö, tania. Todella
kaunis. Yks kauneimpia, ketä oon koskaan nähnyt." mä nauran.. Jätkä
lähtee liitää.. "Kiitos!" huudan perään.. Ja mun sydän on sulaa vahaa..
Mikä kohtaaminen :D
Yhtä hauskaa oli kun me tanssittiin yksissä bileissä. Mä kävin pyytää
tän kaverin tanssii, ei siis ikinä tapahdu täällä että tytöt pyytäis :D
jätkä jäätyy eka ihan kuus nolla ku kaikki hurraa meille, ja sit
yhtäkkii alkaa sheikkaa ihan hurmioissa, niin sulonen.. Hahmo..
Me ei siisolla vielä kertaakaan puhuttu.. En tiedä miks, mä en
hirveesti pysty vaikuttaan siihen mitä mulle tapahtuu täällä.. Meen
virran mukana vähän minne sattuu, ja kaikki on tuuria.. Mutta tiiän et
joku päivä eksyn tän pojan kaa samaan lössiin..
September 27th, 2010
Ja tietysti säästän kaiken parhaimman viimeiseksi.. Mun nykyinen sisko
:) joka on yks parhaimpia asioita mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Rakkautta esisilmäyksellä.
Oikeastaan se alko mun veljestä, Alanista.Tavattiin heti ekana
koulupäivänä, hyvin vakavanoloinen kohelias poika, pinkaisi heti mut
nähtyään ylös, sano "hola Tania, nice to meet you" ja pussas
paikalliseen tapaan kahdelle poskelle.. Mä säikähdin sillo iha vitusti,
että mistä toi hullu tietää mun nimen, jk stalkkeri..
Myöhemmin paljastu että kyseessä on afs-ssän vapaaehtonen, poika, joka
oli viime vuonna vaihdossa Saksassa.. Itse asiassa ainoa ihminen meidän
koulusta, joka on ollut vaihdossa.
:) joka on yks parhaimpia asioita mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Rakkautta esisilmäyksellä.
Oikeastaan se alko mun veljestä, Alanista.Tavattiin heti ekana
koulupäivänä, hyvin vakavanoloinen kohelias poika, pinkaisi heti mut
nähtyään ylös, sano "hola Tania, nice to meet you" ja pussas
paikalliseen tapaan kahdelle poskelle.. Mä säikähdin sillo iha vitusti,
että mistä toi hullu tietää mun nimen, jk stalkkeri..
Myöhemmin paljastu että kyseessä on afs-ssän vapaaehtonen, poika, joka
oli viime vuonna vaihdossa Saksassa.. Itse asiassa ainoa ihminen meidän
koulusta, joka on ollut vaihdossa.
Myöhemmin hengailin kaupungilla, kun törmäsin alaniin uudestaan. Hänen
perässään tallusteli hissukka, raukka pikku vinosilmänen olio.. "we
call him carlitos.. He's name is sonosuke, but that's too difficult for
us". Ja mun toinen tuleva veli lahjotti mulle maailman sulosimman, ujon
vinosilmähymynsä... Ahh, rakastan tätä japskia.. Myöhemmin hänen myötä
sain oppia paljon mm japanilaisten alkoholikulttuurista :D chino de
mierda, eli helvetin kiinalainen :D niin häntä kutsutaan täällä :D
Koulussa mä sit tapasin mun siskon.. Pieni apinanpoikanen. En oo ehkä
koskaan nähnyt niin eloisia kasvoja. Emily vaihtaa noin 500 ilmettä
minuutissa.. Haluaa tietää kaiken, olla kaikkialla.. Elävä. Lämmin.
Meidän sisarusuhde alkoi siitä, että mulla oli simpukkakorvikset.
"CONCHA!!" huus Emily ja repes räkäisempään nauruunsa.. Ja nii repes
kaikki meidän ympäril.. Selvis, että Argentiinassa simpukkaa sanotaan
meren pilluks.. Ja se oliki sit hirveen hauska läppä ku kävelin
loppupäivän koulussa kysellen kaikilta: "moikka kamu, haluutko nähä mun
pilluni..? Mun merenpilluni..?"..
Vitsi mä loistan huumorintajullani..
Mutta emilyä se selkeesti viihdytti. Koulun jälkeen hän nappasi mua
kädestä ja sano: "olet hauska. Pidän susta. Tuu mun kotiin. Meillä on
jo yks, japski.
Ja niin mä menin. Ja me katottiin ratatuille. Veljet oli barilocjessa
päättäribileissä, tyyppiä paikallinen abiristeily..
Tutustuin mun vanhimpaan siskoon,evelyneen ja hänen poikaystäväänsä.
Poikaystävä on käytännössä yks perheenjäsen,puoliks asuu meillä :D
evelyn (pitiksi kutsutaan) on paikallinen blondi. Paljon rauhallisempi
kuin Emily,todella kaunis, ensisilmäykseltä hiukan kylmä, mutta sulaa
nopeasti.. Todella hienosto classy lady, nauraa edelleen niin paljon
mun vaatteille.. Ei niin valtavat aivot 21 vuotiaalle,onhan nää nyt
kaikki tosi lapsia täällä..
Pablo, poikaystävä,on yks ressukka..
Äiti oli ihan mieletön. Duraselpupu, moottori perseessä meininki.
Samaan aikaan kaikkialla. Nauraa, selittää, kokkaa, on
vihainen,komentelee.. Vielä enemmän ilmeitä kun tyttärellä.. Me
puhuttiin kaikesta, mä kerroin mun elämästä Suomessa,ongelmista
täällä..äiti halas mua piitkään ja sano että oon aina tervetullut tähän
kotiin. Koska olen kun oma tytär. Sitten soitettiin mun omalle mutsille
skypellä, kameran välityksellä mun entinen ja tuleva äiti tutustu
toisiinsa, omaamatta yhteistä kieltä, paitsi elekieli tietenkin.
Sitten soitin afs-älle. Mutta ne sano, etten saisi vaihtaa perhettä
näin nopeasti.. Hala hala, vasta kaks viikkoa, et vain ole tottunut
paikalliseen elämään täällä.. Siis afs on aivan perseestä täällä..
Joten, mehän mentiin mun tanskalaistytön kanssa vetämään perseet. Se ei
ollut mitenkään suuniteltua tai tarkoituksellista, vannon. Niin siinä
vain kävi. Ehkä alitajuntaisesti.
Uuh, se oli ehkä elämäni toisekshirvein ilta.. Itse en edes (yllättäin)
ollut niin kanttu vei.. Mia oli.. Ihan törkeen pihalla.. Luulen, että
joku laittoi jotain hänen kaljaan :/ ihan tosi, se tyttö oli ku
huumattu.. Täysin veltto.. Vaikka me juotiin saman verran, ja mun
tietääkseni tanskalainen viinapää on aika sujut venäläisen kaa :P no,
minä olin se joka pelasti mian lukuisilta raiskaajilta, rungon taksiin,
lopulta kannoin kotiini..tungin mian vessaan,annoin sille hammasharja
ja menin suoraan nukkumaan.. Mutta, tämä tyttöpä sammui vessaan..
Aamulla heräsin kun afs-ssän vapaaehtoiset tulivat.. Emily myös.
Illalla vaihdoin perhettä.
Vaikeaa oli sen edellisen perheen kanssa pahemmin puhua,kun eivät
ymmärtäneet sanaakaan englantia.. Oli perseestä.. Aivan perseestä..
Uus perhe otti mut vastaan ku toisesta ulottuvuudesta.
Kunniaillallinen ja kaikkea. Täti ja setä tuli käymään, ne tulee
päivittäin. Asuu naapurissa, eikä pysty saamaan omia lapsia. Eli me
ollaan niiden lapsia.
Ekaa kertaa koko aikana menin nukkumaan onnellisena.
Oli kyllä huoliakin. Nimittäin afs-ssän mukaan tämi oli
VÄLIAIKAISPERHEENI.. Koska niillä oli jo japski.. Eikä saanu olla
kaks.. Toinen ongelma oli Mian mutsi, joka oli ihan saakelin vihainen ja sanoi, ettei me enään saada nähdä..
Mutta en ajatellut ongelmia. Tulevana viikonloppuna matkustettaiaiin
tämän perheen kanssa Misionesiin, toiseen osavaltaan serkkujen luokse.
Ja se matka oli mieletön!!!PERHE PERHE PERHE, KOKONAINEN, YHTENÍNEN PETHE.. Jollaista mulla ei oo koskaan ollu
Vaikka me oltiin vaan minä ja sisko ja vanheemmat, silti..
koskaan nähnyt niin eloisia kasvoja. Emily vaihtaa noin 500 ilmettä
minuutissa.. Haluaa tietää kaiken, olla kaikkialla.. Elävä. Lämmin.
Meidän sisarusuhde alkoi siitä, että mulla oli simpukkakorvikset.
"CONCHA!!" huus Emily ja repes räkäisempään nauruunsa.. Ja nii repes
kaikki meidän ympäril.. Selvis, että Argentiinassa simpukkaa sanotaan
meren pilluks.. Ja se oliki sit hirveen hauska läppä ku kävelin
loppupäivän koulussa kysellen kaikilta: "moikka kamu, haluutko nähä mun
pilluni..? Mun merenpilluni..?"..
Vitsi mä loistan huumorintajullani..
Mutta emilyä se selkeesti viihdytti. Koulun jälkeen hän nappasi mua
kädestä ja sano: "olet hauska. Pidän susta. Tuu mun kotiin. Meillä on
jo yks, japski.
Ja niin mä menin. Ja me katottiin ratatuille. Veljet oli barilocjessa
päättäribileissä, tyyppiä paikallinen abiristeily..
Tutustuin mun vanhimpaan siskoon,evelyneen ja hänen poikaystäväänsä.
Poikaystävä on käytännössä yks perheenjäsen,puoliks asuu meillä :D
evelyn (pitiksi kutsutaan) on paikallinen blondi. Paljon rauhallisempi
kuin Emily,todella kaunis, ensisilmäykseltä hiukan kylmä, mutta sulaa
nopeasti.. Todella hienosto classy lady, nauraa edelleen niin paljon
mun vaatteille.. Ei niin valtavat aivot 21 vuotiaalle,onhan nää nyt
kaikki tosi lapsia täällä..
Pablo, poikaystävä,on yks ressukka..
Äiti oli ihan mieletön. Duraselpupu, moottori perseessä meininki.
Samaan aikaan kaikkialla. Nauraa, selittää, kokkaa, on
vihainen,komentelee.. Vielä enemmän ilmeitä kun tyttärellä.. Me
puhuttiin kaikesta, mä kerroin mun elämästä Suomessa,ongelmista
täällä..äiti halas mua piitkään ja sano että oon aina tervetullut tähän
kotiin. Koska olen kun oma tytär. Sitten soitettiin mun omalle mutsille
skypellä, kameran välityksellä mun entinen ja tuleva äiti tutustu
toisiinsa, omaamatta yhteistä kieltä, paitsi elekieli tietenkin.
Sitten soitin afs-älle. Mutta ne sano, etten saisi vaihtaa perhettä
näin nopeasti.. Hala hala, vasta kaks viikkoa, et vain ole tottunut
paikalliseen elämään täällä.. Siis afs on aivan perseestä täällä..
Joten, mehän mentiin mun tanskalaistytön kanssa vetämään perseet. Se ei
ollut mitenkään suuniteltua tai tarkoituksellista, vannon. Niin siinä
vain kävi. Ehkä alitajuntaisesti.
Uuh, se oli ehkä elämäni toisekshirvein ilta.. Itse en edes (yllättäin)
ollut niin kanttu vei.. Mia oli.. Ihan törkeen pihalla.. Luulen, että
joku laittoi jotain hänen kaljaan :/ ihan tosi, se tyttö oli ku
huumattu.. Täysin veltto.. Vaikka me juotiin saman verran, ja mun
tietääkseni tanskalainen viinapää on aika sujut venäläisen kaa :P no,
minä olin se joka pelasti mian lukuisilta raiskaajilta, rungon taksiin,
lopulta kannoin kotiini..tungin mian vessaan,annoin sille hammasharja
ja menin suoraan nukkumaan.. Mutta, tämä tyttöpä sammui vessaan..
Aamulla heräsin kun afs-ssän vapaaehtoiset tulivat.. Emily myös.
Illalla vaihdoin perhettä.
Vaikeaa oli sen edellisen perheen kanssa pahemmin puhua,kun eivät
ymmärtäneet sanaakaan englantia.. Oli perseestä.. Aivan perseestä..
Uus perhe otti mut vastaan ku toisesta ulottuvuudesta.
Kunniaillallinen ja kaikkea. Täti ja setä tuli käymään, ne tulee
päivittäin. Asuu naapurissa, eikä pysty saamaan omia lapsia. Eli me
ollaan niiden lapsia.
Ekaa kertaa koko aikana menin nukkumaan onnellisena.
Oli kyllä huoliakin. Nimittäin afs-ssän mukaan tämi oli
VÄLIAIKAISPERHEENI.. Koska niillä oli jo japski.. Eikä saanu olla
kaks.. Toinen ongelma oli Mian mutsi, joka oli ihan saakelin vihainen ja sanoi, ettei me enään saada nähdä..
Mutta en ajatellut ongelmia. Tulevana viikonloppuna matkustettaiaiin
tämän perheen kanssa Misionesiin, toiseen osavaltaan serkkujen luokse.
Ja se matka oli mieletön!!!PERHE PERHE PERHE, KOKONAINEN, YHTENÍNEN PETHE.. Jollaista mulla ei oo koskaan ollu
Vaikka me oltiin vaan minä ja sisko ja vanheemmat, silti..
Serkut asuu ihan mielettömän kauniissa kaupungissa, Oberassa.
Sinä päivänä kun tultiin, oli joku ihan mieletön sirkusfestivaali.. Katutaiteilijoita joka nurkassa, pellejä, jounglööreja, tulitaidetta... ja mähän olin niin messissä, tanssin kaikkien kanssa, mun äidin kanssa, laulettiin minä venäjäks ja kaikki muut espanjaks... FIESTA!! Varsinkin äidin kanssa mulla vaan klikkas niin hyvin..
Me mentiin syömään ulos, mä kerroin mun elämästä, nää nauro mun espanjalle.. ja me kaikki naurettiin niin paljon.. Kaks serkkua, mielettömän kaunista ja mukavaa tyttöä poikaystävineen. Varsinkin yks poikaystävistä, Jorhe, oli iha mieletön!! Naurettiin niin paljon, ku Huihui on yhden kaupungin nimi täällä, ja venäjäks se meinaakin jotain aivan muuta… :D sit nää heitti läppää et joo, Huihui on niin kaunis, mutta valitettavan pieni.. ja me naurettiin. Heitettiin läppää mun veljistä, jotka oli Barilochessa ryypänny itsensä ihan sairaskuntoon.. ja kaikesta.
Seuraavana päivänä mentiin ensiksi äitini sedän haudelle. Hän osasi kuulemma puhua venäjää. Siitä on vuosi, kun hän kuoli. 93 v, ja nää rakasti häntä paljon..
Ja me itkettiin kaikki yhdessä. Se oli mieletön tunne. En todella tiedä miksi mä itkin, itkinpähän vaan.. Niin vaputtavaa, tuntu kun olisin puhdistunut kaikelta, sotkulta sen ekan perheen kanssa, kaikelta!!! Halattiin yhdessä siellä hautausmaalla, ja vollotettiin kaikki omiamme. Mä mietin kanssa mun isää. Niinkuin aina haudoilla.. Ja monia, monia asiota… muutamassa minuutissa mun tajunnan lävisti kaikki ne muistot, kelasin ja kelasin mun elämää, sen tarkotusta, itseeni.. Minne olinkaan matkalla..? mitä hain täältä..? Mitä sain näiltä ihmisiltä, mitä kaikkea kukin heistä merkkasi minulle..?? Todella surrealistista.
Ja yhtäkkiä helpotti.. VALTAVA taakka tipahti sydämmeltä. Joku, joka oli koko ajan seissyt jalka kurkullani päästi irti, ja woooow… mä hengitin taas. Tuntui, kun kaikki olisi yhtäkkiä selkiintynyt niiden kyynelten kuivumisen myötä. Se kaamea toisen ulottuvuuden fiilis, olo kun olisin todella joku ufo, niin erilainen näistä ihmisestä että ajatukesenikin kulkee kaikki nurinpäin.. että kaiken tulisin tekemään aina väärin, etten ikinä oppisi ymmärtämään tai näkemään näiden silmin.. taikka nämä minu.. Se kaamea, tukahduttava ulkopuolisuuden verkko oli yhtäkkiä poissa… OLIN VAPAA!! Kun jos koko Argentiinassaoloaikani olin kävellyt jossain ihme sumussa, untuvapilvessä… Koko ajan kelaten että onpas nyt TODELLA ERIKOINEN PAINAJAINEN, millon mä herään tästä?! Haluan herätä…
Kaikki aistit oli jotenkin turtunut, kun ei pystynyt ymmärtään, ja koko ajan piti jännittää, ja keksittyä niin vitusti.. SE ON PERSEESTÄ. Viikon voimavarat menee yhden lauseen ulostamiseen.. ja niin helposti sitä menee omiin maailmoihin, miettii omia, vähemmän ja vähemmän on läsnä tässä hetkessä.. ei vaan jaksa enään keskittyä.. Haluaa pois, itse itsensä ulkopuolelle, haluaa kotiin..
Ja nyt, olin löytänyt mun kodin näiden ihmisten luota.
Puhdistus :D en tiedä mitä nää kelaili mun rääkymisistä, kaipa täällä on melko normaalia itkeä solidaarisuuttaan.. Mun kyyneleet poltteli mun poskia kylläkin kaiken muun kun isosedän muiston merkeissaä.. Mutta ei sillä niin väliä.
Olin O-N-N-E-L-L-I-N-E-N!!! ONNELINEN KANA
Ja matka jatkui.. Seuraavaksi mentiin johonkin aivan valtavaan, markkinantyyliseen tapahtumaan. Fiesta del imigrantes. Pieni aidattu kaupunki, täynnä väkeä ja värejä. Tässä osavaltiossa asui nähkääs runsaasti maahanmuutaija. Ja nämä järjestivät kerran vuodessa bileet, joissa jokaist kansallisuutta edusti talo.
Me kierreltiin pitkään, kurkattiin Saksalaisten taloon, Turkkilaiseen, japanilaiseen.. Kaikesta on kuvia fabossa ;)) sumella ei ollu loogisesti omaa taloa, mutta oli skandinaviatalo. Tosin aika tylsä, en ottanut yhtään valokuvaa :P
Mieletön oli venäjätalo!! Syötiin koko perhe siellä venäläistä sapuskaa, kuunneltiin kansallista musaa, katseltiin pentuja, jotka tanssi kansantansseja :DD juotiin perestroikaa, ( venäläinen likööri) ja mun piti jutella miljoonan vanhuksen kanssa, jotka kaikki puhu venäjää joskus hamaassa nuoruudessaan, kun muutti tänne perheineen joskus tsaarin aikaa :DD ja ne muisti vieläkin yksittäisiä sanoja.. Tosin en hirveesti ymmärtänyt :D Sitten mun piti tietysti mennä mikkiin pitämään maljapuhe ja näyttämään miten tnssin kansantanssit (joita en loogisesti osaa). Nää on niin rentoja täällä :DD kaikki esiintyy!! Ekana koulupäivänä lauloin venäläistä reggaeta luokan edessä :D sitten opetin niille ukkonooan :D ne osaa vieläkin...
Mä nautin oikesti paljon tästä yhdessätekemisen ilosta. Näille tanssi tai laulu ei ole mikää yksilön suoritus, niinkuin meillä. Ei ketään kiinnosta, kuka osaa ja kuka ei. Nää tekee kaiken yhdessä, koska nää nauttii. Nää kaikki saa ja antaa saman verran huomiota toisilleen. Kaikki esiintyy, joten kukaan ei erotu. Ne tekee sen itteensä varten! Se on musta aivan mahtavaa!!
Kotiin palattiin myöhään sunnuntai-iltan. Mä olin ihan palasina koko ajamatkan, koska tiistaihin meneesä mun oli tarkotus löytää uus perhe.
Meidän veljien oli tarkotus palata maanataina, ja silloin mulle ei ollut enään sänkyä, koska tähänmenessä olin nukkunut veljien huoneessa.
Yöllä kun tultiin, simailtiin matea keittiössä. (mate on siis se kansallisjuoma)
Maanantaina mentiin veljiä vastaan bussiterminaaliin... KOKO VITUN SUKU.
Miettikää nyt, millasta on kun jengi palaa abiristeilyltä suomessa? Kiakki on vitun vihasia ja krapulassa. Harvan vanhemmat tulee vastaan. Harva edes asuu kotona.
Täällä on toista. Mentiin asemalle kahdella autolla, vanhemmat, minä, molemmat siskot, täti ja setä. Mentiin puolituntia etuajassa, linja-autoasemalla jännitettiin kaikki yhdessä..
Kun bussi lähestyi, kaikki vastaanottajat alko laulaa.. Ja jengii oli ihan saatanasti. Nuoret ulostautu bussista, nauraen ja tanssie, hyppi kaikki hulluna ringissä, heitteli vessapaperia ja muita esineitä. Sitten halailtiin perheen kanssa, muutama onnenkyynel tirautettiin (ottakaa huomioon, että jätkät oli pois 10 pv) :DD äiti laulo ”SOY FEEELIZ!!!” kyseli Carlitoksen seksisuoritkuksia, Alan machoili kaikilla niillä lukuisilla tytöillä, joita hänellä oli ollut :D
Sitten me halattiin, mun veljethän ei edes tiennyt mun sijainnista talossaan :D mutta tosi ilosia ne oli.. Paitsi joo, meidän japski nyt ei pahemmin ilmase tunteitaan :DD mutta se nyt on tapus erikseen..
Kaikki oli loistavaa, paitsi edessä oli vielä sota afs-än kanssa..
Huh hei, se oli perseestä.. En millään olis saanu jäädä, mun mutsi suomesta joutu soitteleen tänne ja argh...
MUTTA LOPULTA!!!! Mun itseppäisyys voittaa.. Luultavasti kaikki jotka tuleen lukee tätä tuntee mut sen verran että tietää: I DON’T TAKE NO AS AN ANSWER. Joten, tälläkin kertaa sain tahtoni läpi...
Ainoa vaan, että AFS suuttu mulle ihan saatanasti ja jotain alko pelleileen, että tartten rangaistuksen tästä kun teen itse omat päätlkseni bla bla.. SIIS AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, mä tartten rangaistuksen siitä, että ne antaa mulle täysin hullun perheen..
Joka tapauksessa, ne kiels multa yhden matkan Cordobaan, josta olin jo maksnutkin ja kaikkee :P sain kyl rahat takas.. Mutta olin todella vihanen..
Toisaalta, olin niin saatanan onnekas tän perheen kassa, että mulla ei oo mitään valittamista.
ja vähän mun nykyisestä perheestä :)
September 27th, 2010
Mun koko perhe on täynnä hahmoja. Mielettämän erottuvia personallisuuksia.
ÄITI. 53 v, ala-asteen opettaja. Crisiela. Äidillä on tapana toistella sanoja.. Säätää ihan hirveestii, juoksennella ympäri taloa ja huutaa : ” DALEDALEDALEDALEDALE, VAMOSVAMOSVAMOSVAMOSVAMOS!! HIJOS, POR FAVOR!! QUE VAEVAROS!! QUE VARVAROS, HIJOS MIOS.... DALE DALE GTORDITA, EMILYTA, TANIA IHA MIA, DALE DALE, DIOS MIOS, CHINO DE MIERDA, CARLITOS!! CUE VARVARO MI IHO DALE, VAMOS!!!”
ÄITI. 53 v, ala-asteen opettaja. Crisiela. Äidillä on tapana toistella sanoja.. Säätää ihan hirveestii, juoksennella ympäri taloa ja huutaa : ” DALEDALEDALEDALEDALE, VAMOSVAMOSVAMOSVAMOSVAMOS!! HIJOS, POR FAVOR!! QUE VAEVAROS!! QUE VARVAROS, HIJOS MIOS.... DALE DALE GTORDITA, EMILYTA, TANIA IHA MIA, DALE DALE, DIOS MIOS, CHINO DE MIERDA, CARLITOS!! CUE VARVARO MI IHO DALE, VAMOS!!!”
JAPSKI. Carlitos Sonoskue chino de mierda (eli saatanan kiinalainen). 18v. Opiskelee mekaanikoks Japanissa, Himeje nimisessä pikkukaupungissa. Täällä ei tee MITÄÄN. Siis kirjaimellisesti. Ikinä :D
Äiti yhdistettynä japskiin on hauskin näky ikinä.. koska japski on aivan törkeen flegu.. sitä ei todella kiinnosta.. se puhuu espanjaa huonommin kun minä, vaikka on ollu täällä jo puol vuotta. Päivät pitkäs se nukkuu, tuijottelee telkkuu, kuuntelee musaa.. välillä se koittaa ilmasta itteensä, mutta kukaan ei tajua ja se nauraa.. ja kaikki nauraa.. pethe rakastaa meidän japskii.. Se on kunnon maskotti.. mikään ei oo hauskempaa ku se, riitelemässä äidin kanssa. Äiti huutaa naama punasena, ja jätkä ignooraa ihan kuus-nolla, siis ei edes katso äitiä päin. Lopulta äiti luovuttaa ja alkaa nauraa noita-akka nauruaan. ”QUE VARVAROOO!!!”, huutaa koko perhe japskille. Japski hihittelee yksiksee. Välillä se puhuu japania. Ja hihittelee, kun kukaan ei ymmärrä. Viikonloppusin se ryyppää ihan tärkeesti :D siis meillä kotona, edes lähtemättä minnekkään. Sillon se on ihan punanen ja puhuu paljon japania.. ja nauraa.. ja lopulta simahtaa sohvalle.
Toinen veli.. Alan. 18 v, se joka oli Saksassa vaihdossa. Ilveksenpoikanen. Ihan törkeen tomera ja päättäväinen, hyvä tyyppii, mutta samalla niiin niin pentu... en tajua, miten se on voinut muka elää puol vuotta Saksassa aikuistumatta yhtään.. Mun veli on melko komee, mutta sillä on maailman hellyttävin äänenmurros. Kun se huutaa, ja se huutaa koko ajan, koska haluaa kaiken huomion, eikä kukaan koskaan kuuntele, sen ääni hyppii niin pahasti.. Kun se suuttuu se on mielettömän sulonen... Huutaa naama punasena, melkeen alkaa itkee.. rakastaa itkupotkuraivareita... ÄITII!! MÄ EN HALUU!!! Jne :DD mutta rakas se on. Ja hyvä tyyppi. Huomaavainen ja auttavainen. Vähän mustasukkanen välillä, tai ehkä ylisuojeleva muiden poikien suhteen.. alfauros :DD mutta veli mikä veli.. oon aina halunnut veljen.. just tollasen tollon, jolle voisin huutaa ja jota vois aina dissata, ja sitten halailla koko ajan. Se on kunnon halinalle, pikkupoka. Vaikkei myönnäkkään koskaan, mutta oikeesti se rakastaa kun kaikki silittelee ja pussuttelee sitä. Perheen vaavi.
ainoa tässä perheessä, joka vieläkin vähän arastelee mua..
Isi. Daniel. Omistaa kaupan kaupungissa.. Sieltä näiden massit. Nää on meinaan aika varakkaita paikallisessa mittakaavassa. Ahh, isi on niin hahmo myös. Nallekarhu. Aivan ressukka, meidän mami on ajanut tämän miehen nurkkaan. Mutta hän on hyvä hyvä mies Koko ajan yrittää laihduttaa. Mutta syö silti. Ja sitten potee omatunnon tuskia. Tallustelee ympäri taloa ja voivottelee.. ”miksi pitikään syödä niin paljon...!!??”
nauraa mulle aina. Ja laulaa 24/7 siis ihan tosi… Kaunis ääni joo, mutta jotain rajaa :DD tää biisi, aina soimassa täysillä, riippumatta kellonajasta :D
Isosisko... Evely, Pitiksi kutsutaan täällä. 21 v, opiskelee hammaslääkäriksi. Joo, jääkuningatar. Tai letäs say wannabee sellanen :D rehti tyttö
tosi kaunis on mun sisko, tiedostaa tämän. Mutta niin klassinen kiltti tyttö, huhu huh… 21vneeeitsyt :OO ette oo tosissaan :DD kirjotan tahalleen tolleen vammasti, ettei se sörkkis google translaattorilla :DD täällä tosiaan käsitys yksityisyydestä on hiukan eriluokkaa kun meillä.
Äiti juoksee ympäri taloa ja huutaa ”Tania, tänään on pyykkipäivä, mutta minä en löydä sinun likaisia pikkareita!! Minne pistit kaikki likaiset pikkatit tytär!?”.
On myös täysin normaalia, että siskot lainailee mun vaatteita ilman lupaa :D tosinaan veli myös, niinkuin muutamassa paikallisVappu kuvassa fabossa, Alanilla on mun Hawai shortsit :D loistavan koominen kaveri :D
Mutta mua ei haittaa, mäkin saan lainailla kaikkea näiden kamaa.. ja oon oikeastaan aika sopeutuvainen tähän. Ei mua haittaa, että mun sisko lukee mun faboa.. ei mulla ole mitään salaista siellä.
tosi kaunis on mun sisko, tiedostaa tämän. Mutta niin klassinen kiltti tyttö, huhu huh… 21vneeeitsyt :OO ette oo tosissaan :DD kirjotan tahalleen tolleen vammasti, ettei se sörkkis google translaattorilla :DD täällä tosiaan käsitys yksityisyydestä on hiukan eriluokkaa kun meillä.
Äiti juoksee ympäri taloa ja huutaa ”Tania, tänään on pyykkipäivä, mutta minä en löydä sinun likaisia pikkareita!! Minne pistit kaikki likaiset pikkatit tytär!?”.
On myös täysin normaalia, että siskot lainailee mun vaatteita ilman lupaa :D tosinaan veli myös, niinkuin muutamassa paikallisVappu kuvassa fabossa, Alanilla on mun Hawai shortsit :D loistavan koominen kaveri :D
Mutta mua ei haittaa, mäkin saan lainailla kaikkea näiden kamaa.. ja oon oikeastaan aika sopeutuvainen tähän. Ei mua haittaa, että mun sisko lukee mun faboa.. ei mulla ole mitään salaista siellä.
Varsinkaan Emilyltä. 16v, mun enkeli.
Ja samalla mä silti rakastan tätä tyttöä. Koska mä tiedän, että ei hän ole mikään luonnebibo. Ympäristö!! Ehkä mäkin olisin kasvanut samanlaiseks täällä. Kun ei ne tiedä muusta. Eikä mullakaan olis välttämättä rohkeutta ottaa selvää. Ihan yksin.
Joo, mun sisko elää ihmeellisessä barbityttä kuplassa, jossa ei juoda alkoholia eikä suudella poikia ekoilla treffeillä, eikä todella käytetä värikkäitä outoja vaatteita. Mutta mun sisko itkee joka kerta, kun mä itken. Ja kuuntelee jokaista sanaa, mitä mulla on sanottavana. Ja selittää mulle jokaisen asian, joo nauraa toisinaan mun tyylille hoitaa hommat, mutta on samaan aikaan todella kiinnostunut kaikesta, mitä mulla on sanottvaa. Ja mä uskon, että me tullaan muuttaa toisiamme paljon tän vuoden aikana. Todella paljon. Koska me voidaan puhua kaikesta, ja jo nyt oon saanut Emilyn ymmärtää asioita. Tämän tytön sydän on auki kaikelle. Se ei vaan tiedä. Ja mistä tietäisi.
Mutta mä Rakastan häntä kun omaa siskoa. Ja kaikkia täällä.
HERMOSO!! Tämä on minun koti. Tämä talo, ihana kämppä keskustassa, kerrostalon kymmennessä kerroksessa.. Paikallistyyliin todella iso.. Tilava olkkari, neljä huonetta, ruokatila, keittiö, kaks kylppärii ja pieni varastotila... Ja AHHH, parveke... ja ahhh, mitkä näkymät sieltä
Tää on aina täynnä ihmisisä, täynnä vilskettä ja naurua...Setä ja täti, setä on tän perheen ainoa uroshahmo, todella uhkaava!! Mutta hauska tyyppi sekin, ainoa joka kurittaa meitä. Ja täti... Ahh, täti on ikuisestinuori helinäkeiju.. MIKÄ
Täti ja setä omistaa keskustassa pienen hotellin.
Että tällästä! Tää nyt on todella sekavaa tekstiä, koska kirjotin monena eri ajanjaksona, kännykällä koulussa, enkä ikinä muistanut, mitä olen jo kirjoittanut.
Mutta siis tällä hetkellä perhe on parasta mitä mulla on..!!
Koulu joo, välillä jees, siellä on mun Tarzzan ja muutama muu suloinen prinssi.. mutta mua pännii iha vitusti se ettei tunneilla ikinä tehdä mitään..
Maikat on kessulla, ulkona jossain, tulee aina myöhässä, ei mitään opetusmateriaalia paitsi jotain surkeita monisteita, joita ei ikinä ,omisteta mulle.. Ja muutenkin, silloin harvoin kun jotain opetusta tapahtuu, mua ei koskaan huomioida missään määrin. Paitsi se yks hullu filosofianmaikka joka vaan rääkyy mulle koko ajan, ja pari mukavaa, tt-n opettaja, ihana mies jonka sukujuuret on ukrainasta. Sen kaa me aina vaan höpistään koko tunti, kun muut riehuu ja seisoo päällään..
Kaikki on hullun musikaalisia täällä.. Kun ei ole tunteja, (eli melkein aina) jätkät soittelee kitaraa, laulaa ja rummuttelee pöytiä. Muijat tanssii käytävillä. MÄ OLEN OPPINUT SHEIKKAAMAAN!! :D ja se nyt on jo aika näky :DD
Päivärytmi aahh.. Jos sellasta nyt onkaan.. Ihan vitun perseestä. Herätään puol seittemältä, päästään kaheltatoista, safkataan ja.. KOKO KAUPUNKI VAIPUU UNEEN. Vitun perkeleen puta madre SIESTA. Vihaan vihaan vihaan sitä niin paljon.. kaikki kaupat menee kiinni, rannalle on vaarallista mennä, koska siellä ei ole ketään...
Pakko nukkua. Ja sehän ei sinänsä oo ongelma (paitsiet lihoan aivan saatanasti!!!), mutta herääminen kahden kolmen tunnin päästä on tuskaaaaaa... särkee joka paikkaan, ei haluu tehdä mitään... Sitten on koko ilta aikaa elämälle (siis täällä ei tosiaan kukaan opiskele, eikä pahemmin harrastakaan mitään). Kahdeltatoista syödään koko perhe yhdessä. Yksin ei saa syödä, oon pari kertaa yrittäny murr äiti muris :D
Yhden kahden aikaan mennän nukkumaan. AINA RUOAN JÄLKEEN NUKKUMAAN!! Voiko epäterveellisempää olla...?!!
Ja muutenkin ahhh, ruoka on niin kusista täällä :DD pelkkää rasvaa!! Siis ihan tosi, MINÄ OLEN OPPINUT RAKASTAAN VIHREETÄ SALAATTIA. Sellaisenaan. Koska ikävöin vihanneksia niin paljon.
JA MÄ NYT EN HUIJAIS KETÄÄN VÄITTÄMÄLLÄ, ETTÄ OLEN JOKU MAAILMAN SUURIN NEITI TERVEELLISET ELÄMÄNTAVAT :D en todella.. mutta täällä lihoan niin paljon... sokeri on erilaista!! Ja sokeria on kaikkialla!!! Ihan tosi, opin juomaan kahvini ilman sokeria!! Koska se on niin törkeen ylimakeeta täällä :D
Ja lihaalihaalihaalihaa... Joka päivä.. Halpaa, pahaa lihaa.. mäkkärin purilaispihvejä ja makkaraa.. ahh, yo odio!!
Todella hyvää on näitten paikallinen ihmelitku, jk yrttitee tai vastaava, mate... mm,mm... Sitä varten jokainen perhe omistaa erityise, soman mukimaisen astia. Tämä muki tungetaan täyteen jotain ihme kuivattua ruohoa, sinne tungetaan pilli, pistetään termari täyteen kuumaa vettä ja lähdetään rantsulle. Sitä sitten simaillaan katsellen auringonlaskua... AURINKO on ehkä kolme kertaa isomi kun suomessa, ja se paistaa aina. Ja elämä on helppo.. Kaikki ystävät juo aina samasta mukista. Se kiertää, tavallaa yhtenäisyyden symbolina. Kun yks puhuu, toinen simailee matea. Kun ensimmäinen lopettaa puheenvuoronsa, saa maten näppeihin ja kuuntelee simailessaan, mitä toinen vastaa.. MAAILMAN NEROKKAIN KEKSINTÖ!! ;)
Elämä on helppoa täällä.. Aikakäsitys on aivan omaa luokkansaa. Ikuista venaamista... Manana, manana... kaikki tapahtuu huomenna. Mä en esim. Oo vieläkään saannut espanjanopettajaa tai päässyt uimahalliin. Vaikka oon itkenyt ja vikitelly sitä kaikille ja koko ajan... MANANA!! Ahh, välillä turhaudun kyyneliin, välillä haluun vaan kotiin.. Tunnen kun mun aivososlut pehmenee ja tuhoutuu näitten kattelessa disney chanelia, en ikinä tee mitään. Paitsi käyn lenkillä rannalla.. Mutta en voi tehdä ikinä mitään, kunnes opin espanjaa.. enkä tuu ikinä oppimaan, jos en saa opettajaa arggh ympyrä sulkeutuu :PP
se on omalla tavallaan kaunista.. Joskus mun kyynelkanavat tulvii myös, silloin kun mietin kalliota.. Mitään en ikäväin niin paljon kun Hakista... Sitä rantaa, kaikkia linjoja ahh.. Syksyn haikeeta harmautta, lokkeja, meren tuoksua.. Silloin itken ja kuuntelen Samuli Putraa Tai Own cityä. Ja muistelen teitä…JMutta kyllä tää tästä. Paikkahan on mielettömän kaunis. Aurinkoa aina.. Paitsi joo, ei sillon kun sataa. Silloin kun sataa koittaa kunnon maailmanloppu. Koulu tulvii, kadut tulvii... Ihmiset istuu kodeissaan eikä mene töihin.. Kaupunki täyttyy virtaavista puroista, pikkupuroista joita pitkin soudetaan valtavissa kumisaappaissa.
AAA nyt iskee taas surku ei,ei,ei saa..
Tänään oon koko päivän ollu himassa. Kipeenä :/ oon ollu liikaa bilettää.. Ja siis tää vappu… :OO IHAN VITUN PERSEESTÄÄ…!!! EHDOTTOMASTI ELÄMÄNI KAUHEIN ILTA!!! Olin jo valmistunut kuolemaan, siis en oo ikinä nähnyt niin montaa ihmistä niin pienessä paikassa.. Oltiin clubilla, kallein täkäläinen clubi, 10 e sisään :P täällä se on vitusti…. Ja ääää joo hauskoja pukuja oli kaikilla, eka oli chilliä, olttin discon katolla ja katottiin ilotulituksia, ihan liikaa jengiä kylläkin ja miehet on aivan törkeen pelottavia kun ne humaloituu täällää.. Pitää koko ajan pysytellä isossa kaveriporukassa, ei voi minnekkään mennä yksin, heti hukkaa kaikki ku on niin pimeetä.. Ei kuule puhelintaan, koko ajan pitää varoa drinkkiään, puolustautua uroksilta…
Maanantaina, vappuaatto, kävi niin, että tää mesta oli aivan ylibuukattu, kaikki änkeyty katolle, ja sit alko kaatosade ja ukkonen..Ja sillon kaikki alko ryntään sisälle, kunnon liiskantuminen, paniikki.. mä tosiaan pelkäsin jäädä ihmisten jalkjen alle.. Hukkasin mun siskon ja kaikki, onneks oli gabriel joka raahas mut vessaan jossa ei ollu niin törkeesti jengii.. Venailtiin siel ku jengii lähtis, mutta ihmiset ei lähtenyt ja oville ei päässy ja aaaaa… Sitten käveltiin himaan ja kastuttiin ja olin jo valmiiks vilustunut, ja mun veli kilahti mulle yhdestä jätkästä jonka kanssa olin tanssinut ja ööööööööö :O
edes jotkut asiat edistyy munkin elämässä :D Tänään lepäilen himassa. Ja vihdoin saan tämän kirjotettua
ei myöntänyt lupaa… joka on oikeesti kaikkia sääntöjä vastaan :O Säännät sanoo, että ekan puolen vuoden aikana saa matkustaa koulun tai täysikäisten perheenjäsenien kanssa. Ja vittu tää on mun koulun järjestämä matka, ja melkeen kaikki mun sisaret, jotka on perheenjäseniä, on täysikäsiä!! :OL Mä olisin niin niin paljon halunnu lähteä, mutta eeei… VITUN afs Tänään kaikki mun sisaret lähtee Cordobaan
Mutta näillä on oikeus tehdä mitä ne haluu. Ja paikallinen afs vihaa mua ihan tosissaan..
Joo nyt mutsi raivostu, koko päivän oon ollu koneella....
HUOMENNA TARKASTAN!!! Nyt on vitusti virheitä, mutta tiiän, että jos en tee tätä nyt, en saa aikaseks
koskaa..
kind of girl am I
September 28th, 2010
JJOOO ja täällä on MAAILMANLOPPU. SIIS KIRJAIMELLINEN.
En menny kouluu tänään, koko päivän vammailu sisarusten kaa.. Siis kirjaimellista aivokuollutta vammailua, sen jos jonkun oon oppinu tääl...
Hengaillaan, tanssitaan, kuunellaan musaa, riehutaan, painitaan yms...
Tänään JOPA mukamas opiskeltiin espanjaa :D jk 3 minuuttia mun veli selitti mulle verbejä, kirjotti kaikki olla verbit mut sit kyllästy ja meniinki youtubeen kattoon jt naurettavaa videoo :D
Täällästä on elämä täällä :P
Mä oon kipee ja flunssanen paska, eikä ne anna mun mennä ulos kun on flunssa.. musta tuntuu, että se tekee mut vielä kipeämmäksi.. kun en tee mitään.. kipeydyn tylsyyteeni...
Eilen illalla katoin leffan... Se oli näitten leffa, otin sen hyllyltä, kansi espanjaks ja kaikkee.. Hollywood leffa, The Bounty Hunter... VITTU, SEHÄN OLI VENÄJÄKS :DDD ja espanjalaiset tekstitykset... en oo ikinä nauranut niin paljon, venäjän piraattilevyt on levinny koko maailmaan, jos niitä saa Argentiinasta ostettua :D
Täällä myydän myös venäläistä kessua, halvalla... sitä mun lempparia, parlamenttia :D
Tällästä.. Noo, mä olin tylsistyä kuolemaan kun lopulta äiti tuli kotiin...
Sitten se kilahti. Se tekee sitä usein, ihan käsittämätön nainen :DDD
Se ei ikinä kilahda sillai agrssivisesti, ei se ole vihainen kellekkään konkreettisesti, eikä surullinenkaan.. ei todella. Niinkiun mun mutsi suomessa, aina maailmankaikkeuden pettynein ilme ja alahuuli väpättää, ja minä olen pilannut hänen elämän..
Ei ei, tämä rouva on toista, hän on teräsbetonia... Mutta kun hän kerran saa jotain päähänsä... PAETKAA!! :D ihan tosi..
Niinkuin tänään. Hänellä ei ollut töitä illalla jostain syystä. Yleensä on, hän köy kahdessa duunissa.. Mutta tänään työt peruttiin, ja eihän mun äiti osaa istuskella tekemättä mitään...
JULISTETTIIN SIIVOUSPÄIVÄ!!! Ja mun äidin julistukset on hauskempia ikinä..
Se vaan seuraa kaikkia lapsia ja kirkuu korvanjuuressa ”DALEDALEDALEDALEDALEDALEDALE!!!!!! HIJOS!!!!!! VAMOSVAMOSVAMOSVAMO, VARVAROS!!!”
Luonnollisesti, kaikki pakenee kukin minne... ”ai äiti, mä sovin mun kaverin kanssa tätä..” ”ja mulla on läksyjä!!” ”ja mulle treffit, pakko mennä suihkuun..”
Äiti ei päästä ketään ulos asunnosta, laittaa musan soimaan ihan täysille, antaa jokaiselle jonkun rätin/harjan/p’lynpyyhkijän yms, ja niin seitsemän ihmistä häärää rättien kanssa.. Isä mussuttaa jotain makkaraa, masu estää häntä taipumasta liikaa.. Pennut nojailee seiniin, piileskelee ovien takana.. Kaikki jäätyy heti, kun äiti ei katso.. se on sellainen leikki, tapa, se on pakko tehdä niin.. Munkin pitää, sillä kaikki sisaret tekee sitä.. Japski vaihtaa musan, laulaa täysiä espanjaksi kaamealla aksentillaan.. Emily hyppii, tukka heiluu.. Äiti kiljuu kurkku suorana, isä mussuttaa.. :DD
Ja mä nauran..
Sitten ovikello soi...
Ja Gabriel tulee kylääm. Paikalliseen tyyliin, tosta noin vaan :DD äiti innostuu tuehan paljo, ne puhuu ja puhuu ihan kaikesta enkä mä tajua mitään... Lopputuloksena äiti kelaa, että Gabriel on mun poikaystävä ja onkin hitsin onnessaan aiheesta..
Sitten siivotaan lisää kaikki yhdessä, japski siivoaa musan tahtiin, kaikki nauraa..
Kunnes alkaa maailmanloppu... Siis ihan kunnollinen, laitan kuvia faboon.. Salamoi ja tulvii ja ukkostaa ja kaikkea..
Veljet tanssii keskellä olkkaria, täti ja setä tulee kylään.. Japski viihdyttää massaa, Gabu on osana perhettä...
Mä menen parvekkeell. Yksin. Haluan kuvan. Yritän ottaa kuvaa.. en millään onnistu, suutun, kiroan... Venailen ikuisuuksiia, enkä ikinä saa painettua laukasinta oikealla hetkellä.. Huudan lujaa.. Gabu juttelee keittiössä perheelle.. Juvat matea.
Mua ei kiinnosta, mä halua kuvan. Joo tiiän oon epäkohteliuas..
Ja sitten yhtäkkiä alan kelamaan.. Kuukausi täällä, toisessa maailmassa...
Ja miten mä olen muka muuttunut..? No en vittu mihkään! Ihan totta...
Joo ympäristö ja kaikki, mutta minä... EN! :D
Ja se tässä onkin kaikesta naurettavinta. Mitä mä teen..? No kaikkea mitä ei pitäisi, ja hullulla intohimolla. Tällä hetkellä tiedän, että pitää mennä sisälle.
EI! Olen ulkona ja yritän ottaa jotain typerää, mahdotonta kuvaa..
Jokapäivä tuntikausia otan kuvia kaupungilla, kirjoittelen ikipitkiä houruisia tekstejä, en ikinä opiskele espanjaa, en ikinä saa aikaseksi harrastusta.. Vaeltelen minne sattuu, kenen kanssa sattuu.. Jutskailen ohikulkijoille, lähden hippien matkaan rannalle...
En jaksa mennä ajoissa nukkumaan, olen aina myöhässä koulusta :D
En tiedä minne matka kun astun kodistani, jätän aina kännykän äänettömälle enkä kuule kun äiti soittelee perään.
Tykkään käyttää löysiä housuja ja tanssin mielelläni tilaisuuden tullen pöydälle, ja kaikki te tiedätte, etten minä osaa tanssia :D
Ihastun poikaan, joka onkin homo, tai sitten ei, tai ei sitten itsekään tiedä, enkä minäkään tiedä, kuinka tosissani olen, koska olemme parhaita ystäviä, enkä halua menettää häntä, ja mulla on muitakin, mutta niiden kanssa en ole kovin tosissani..
Ja tosissani en tiedä kuinka tosissani olen milloinkin. Todellisuuden tosiasioiden erottaminen mun omasta pikku mikä mikä maasta on aina ollut vaikeaa.
Se mikä on totta ei ole minulle totista.
Rehellisesti sanottuna, mua ei hirveesti kiinnosta. En mä oikein käsitä kyseistä sanaa. Kuten ei monia muitakaan. Esim sanaa ei. Not existing such a thing as NO.
Ja se nyt vaan on mua, mulla on riskini, mä en ole niitä tyttöjä, jotka sopeutuu raameihin. En sitten missään. Se nyt ei vaan olisi mua.
Ihmiset ei muutu.
En menny kouluu tänään, koko päivän vammailu sisarusten kaa.. Siis kirjaimellista aivokuollutta vammailua, sen jos jonkun oon oppinu tääl...
Hengaillaan, tanssitaan, kuunellaan musaa, riehutaan, painitaan yms...
Tänään JOPA mukamas opiskeltiin espanjaa :D jk 3 minuuttia mun veli selitti mulle verbejä, kirjotti kaikki olla verbit mut sit kyllästy ja meniinki youtubeen kattoon jt naurettavaa videoo :D
Täällästä on elämä täällä :P
Mä oon kipee ja flunssanen paska, eikä ne anna mun mennä ulos kun on flunssa.. musta tuntuu, että se tekee mut vielä kipeämmäksi.. kun en tee mitään.. kipeydyn tylsyyteeni...
Eilen illalla katoin leffan... Se oli näitten leffa, otin sen hyllyltä, kansi espanjaks ja kaikkee.. Hollywood leffa, The Bounty Hunter... VITTU, SEHÄN OLI VENÄJÄKS :DDD ja espanjalaiset tekstitykset... en oo ikinä nauranut niin paljon, venäjän piraattilevyt on levinny koko maailmaan, jos niitä saa Argentiinasta ostettua :D
Täällä myydän myös venäläistä kessua, halvalla... sitä mun lempparia, parlamenttia :D
Tällästä.. Noo, mä olin tylsistyä kuolemaan kun lopulta äiti tuli kotiin...
Sitten se kilahti. Se tekee sitä usein, ihan käsittämätön nainen :DDD
Se ei ikinä kilahda sillai agrssivisesti, ei se ole vihainen kellekkään konkreettisesti, eikä surullinenkaan.. ei todella. Niinkiun mun mutsi suomessa, aina maailmankaikkeuden pettynein ilme ja alahuuli väpättää, ja minä olen pilannut hänen elämän..
Ei ei, tämä rouva on toista, hän on teräsbetonia... Mutta kun hän kerran saa jotain päähänsä... PAETKAA!! :D ihan tosi..
Niinkuin tänään. Hänellä ei ollut töitä illalla jostain syystä. Yleensä on, hän köy kahdessa duunissa.. Mutta tänään työt peruttiin, ja eihän mun äiti osaa istuskella tekemättä mitään...
JULISTETTIIN SIIVOUSPÄIVÄ!!! Ja mun äidin julistukset on hauskempia ikinä..
Se vaan seuraa kaikkia lapsia ja kirkuu korvanjuuressa ”DALEDALEDALEDALEDALEDALEDALE!!!!!! HIJOS!!!!!! VAMOSVAMOSVAMOSVAMO, VARVAROS!!!”
Luonnollisesti, kaikki pakenee kukin minne... ”ai äiti, mä sovin mun kaverin kanssa tätä..” ”ja mulla on läksyjä!!” ”ja mulle treffit, pakko mennä suihkuun..”
Äiti ei päästä ketään ulos asunnosta, laittaa musan soimaan ihan täysille, antaa jokaiselle jonkun rätin/harjan/p’lynpyyhkijän yms, ja niin seitsemän ihmistä häärää rättien kanssa.. Isä mussuttaa jotain makkaraa, masu estää häntä taipumasta liikaa.. Pennut nojailee seiniin, piileskelee ovien takana.. Kaikki jäätyy heti, kun äiti ei katso.. se on sellainen leikki, tapa, se on pakko tehdä niin.. Munkin pitää, sillä kaikki sisaret tekee sitä.. Japski vaihtaa musan, laulaa täysiä espanjaksi kaamealla aksentillaan.. Emily hyppii, tukka heiluu.. Äiti kiljuu kurkku suorana, isä mussuttaa.. :DD
Ja mä nauran..
Sitten ovikello soi...
Ja Gabriel tulee kylääm. Paikalliseen tyyliin, tosta noin vaan :DD äiti innostuu tuehan paljo, ne puhuu ja puhuu ihan kaikesta enkä mä tajua mitään... Lopputuloksena äiti kelaa, että Gabriel on mun poikaystävä ja onkin hitsin onnessaan aiheesta..
Sitten siivotaan lisää kaikki yhdessä, japski siivoaa musan tahtiin, kaikki nauraa..
Kunnes alkaa maailmanloppu... Siis ihan kunnollinen, laitan kuvia faboon.. Salamoi ja tulvii ja ukkostaa ja kaikkea..
Veljet tanssii keskellä olkkaria, täti ja setä tulee kylään.. Japski viihdyttää massaa, Gabu on osana perhettä...
Mä menen parvekkeell. Yksin. Haluan kuvan. Yritän ottaa kuvaa.. en millään onnistu, suutun, kiroan... Venailen ikuisuuksiia, enkä ikinä saa painettua laukasinta oikealla hetkellä.. Huudan lujaa.. Gabu juttelee keittiössä perheelle.. Juvat matea.
Mua ei kiinnosta, mä halua kuvan. Joo tiiän oon epäkohteliuas..
Ja sitten yhtäkkiä alan kelamaan.. Kuukausi täällä, toisessa maailmassa...
Ja miten mä olen muka muuttunut..? No en vittu mihkään! Ihan totta...
Joo ympäristö ja kaikki, mutta minä... EN! :D
Ja se tässä onkin kaikesta naurettavinta. Mitä mä teen..? No kaikkea mitä ei pitäisi, ja hullulla intohimolla. Tällä hetkellä tiedän, että pitää mennä sisälle.
EI! Olen ulkona ja yritän ottaa jotain typerää, mahdotonta kuvaa..
Jokapäivä tuntikausia otan kuvia kaupungilla, kirjoittelen ikipitkiä houruisia tekstejä, en ikinä opiskele espanjaa, en ikinä saa aikaseksi harrastusta.. Vaeltelen minne sattuu, kenen kanssa sattuu.. Jutskailen ohikulkijoille, lähden hippien matkaan rannalle...
En jaksa mennä ajoissa nukkumaan, olen aina myöhässä koulusta :D
En tiedä minne matka kun astun kodistani, jätän aina kännykän äänettömälle enkä kuule kun äiti soittelee perään.
Tykkään käyttää löysiä housuja ja tanssin mielelläni tilaisuuden tullen pöydälle, ja kaikki te tiedätte, etten minä osaa tanssia :D
Ihastun poikaan, joka onkin homo, tai sitten ei, tai ei sitten itsekään tiedä, enkä minäkään tiedä, kuinka tosissani olen, koska olemme parhaita ystäviä, enkä halua menettää häntä, ja mulla on muitakin, mutta niiden kanssa en ole kovin tosissani..
Ja tosissani en tiedä kuinka tosissani olen milloinkin. Todellisuuden tosiasioiden erottaminen mun omasta pikku mikä mikä maasta on aina ollut vaikeaa.
Se mikä on totta ei ole minulle totista.
Rehellisesti sanottuna, mua ei hirveesti kiinnosta. En mä oikein käsitä kyseistä sanaa. Kuten ei monia muitakaan. Esim sanaa ei. Not existing such a thing as NO.
Ja se nyt vaan on mua, mulla on riskini, mä en ole niitä tyttöjä, jotka sopeutuu raameihin. En sitten missään. Se nyt ei vaan olisi mua.
Ihmiset ei muutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti