Aika meni. Kuukausi meni. Äiti ei ollut kotona, mä totuin talon meininkiin. Jotenkin kai juurruin ja kasvoin sisälle tähän taloon.
Yks yö olin yötä Andyllä. Rupateltiin myöhään.
Aamulla heräsin puheluun.
”Hola, quien habla?”
”Tania, Ella täällä!! Ella!!”
Ensin tuli unisuuspaskahalvaus, kun kelasin että Grnastrom on nyt jostin pulpahtanut Buenos Airesiin ja repässyt numeronikin ja perkele säikahdin :D
Sitten tajusin, että on muitakin Elloja, esim Miettinen.
Miettinen oli täällä!!! Mun kaupungissani.
Pinnahdin ylös, potkien Andy raukan hereille vierestä, kiljuin luuriin suomeks, etää eikä, huijaat, etkä oo.. treffit sovittiin parin tunnin päähän.
Raahailin Ellaa pari päivää kaupungilla, vein andynkin arvosteltavaks, (sai siltä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin) ja meille kotiin.
Istuskeltiin ihana ilta andyn ja lizin (andyn kämppis, ihan thaikun näkönen muija, mukava, oli euroopassa backpackerina puolisen vuotta ja nyt palas) sen irakilaisia kavereita ja sitten meksikolaisia ja colombialaisi ja huh huh meitä oli aika lössi J
Ellan puppeli tukihenkilökin oli messissä, ku se on sen seuralaisena kanssa lähtenyt Chabasistaan tutustuun pääkaupunkiin ;D
Vähän sellanen sössönössö, joka oli ollut vuoden jenkeissä vaihdoissa ja palas puhuen huonompaa enkkuu ku mitä oon ehkä ikinä kuullu :D
Mutta ihan hauska kaveri, vaikka vähän siihen kaikki rasittukin..
Oli tosi hulluu puhuu Ellan kaa, jotenkin olin jo ihan unohtanut millanen osasin olla suomeks, että mulla oli omalaatunen huumorintajukin ja kaikkii mielipiteitä :P
Kun täällä ne jää, vaikka joo puhun ihan jee espanjaa varsinkin nyt, ja en todella mikskään hiljaseks hissukaks oo muuttunut, mut silti se on toista.. kaikki on niin kireetä ja väkisin väänettyä, kun et sä voi improta läppää kielellä, joka ei oo sun oma :P
Ellalla oli vähän sama ongelma, ja olikin sit niin hurjaa päästä puhuun kaikki asiat ääneen, niin paljon yhteisiä kokemuksia ja mielipiteitä!
Kun ei niitä argentiina-asioita selitä suomalaiselle, eikä synninmaantapoja täkäläisille oikein väkisinkään :P
No, tästä meidän reunionista sitten synty ehkä vaihtovuoteni paras, ja samalla melkeen koko vuoteni tuhonnut idea.
Ellan perheessä oli ollut vaihtari, sillä välin kun se oli täällä, vähän niinku meillä Matias.
Vaihtari oli argentiinalainen, mendozasta. Oli suomessa sen puolvuotisohjelman, ja tuli nyt just takas.
Helposti pääteltävissä seuraava: Ella oli menossa moikkaan Santi-veljeään.
Vielä helpommin seuraava: minä halusin mukaan.
Mitäs siinä, meillä ei ollut edes äiti kotona ja koulut ei ollu vielä alkanut, eikä mulla edes ollut koulua.
Aattelin kyl, et ehkä afs ei antas mulle lupaa kaikkien ongelmieni jälkeen, mutta yllättävän helposti onnistu.
Ei ku tuumasta toimeen, hetkessä oltiinkin jo Mendozassa Marikan, siis yhden toisen suomalaisen vaihtaritytön keittiössö Ellan ja Santyn kanssa, nauramassa sen höntille hössöttävälle äidille J
Mutta matka järjestyksessä. Ensin mun piti matkustaa Santa Fen pääkäupungin, Rosarion kautta Ellan tuppukylään tutustumaan. Chabas oli Rosariosta kahden tunnin matkan päässä.
Hirveetä quilomboo siinä matkalla, tulin liian myöhään Rosarioon kun lähdin liian myöhään kun heräsin liian myöhään kun menin edellisilktana liian myöhään nukkuun :D
No, sitten Rosariosta Chabassiin lähtevä busin lähti ellan äidin mielestä aivan liian myöhään..
Ja hauskinta oli se, että loppujen lopuks mua ei edes otettu kyytiin siihen bussiin, koska se kuski oli paskapää.
Juttu meni näin: bussi tuli, heitti matkustajat pois kyydistä. Kuski lähti ulos kans. Kysyin, onko tää se bussi, joka menee Chabassiin. Oli just se. Sitäpaitsi mun lipussa oli sama laituri.
No, sitten parin minuutin päästä tuli toinen kuski, hyppäs kyytiin ja lähti.
Mä jäin jahtaan sitä bussia KOPUTELLEN OVEEN. Mutta, elämä on. Se lähti.
Mulle vaihettiin kyl lippu ja kaikki, mut jotenkin alusta lähtien en pitänyt Chabasista :D
No, Ellalla olin sit yhden päivän. Kävin sen koulussakin tutustumassa, jonka jälkeen oli viismiljoonaa kaveripyyntöä fabossa.
Pyöräiltiin ”kaupunkiintutustumis”- koiranlenkki. Piti pysähtyy joka toinen metri moikkaan naapureita ja esitteleen mut.
No, lopulta päästiin pois. Yks päivä Rosariossa, jossa oli sopivasti yks tanskalainnen tyttö Karen, ja sitä moikkaamassa mun RRRosa J
Meidän oli tarkotus kyllä tutstuun kaupunkiin ja kierellä koko päivän turistinähtävyyksiä (onhan Rosario senkin maan toisiks suurin kaupunki)..
No, päädyttiin litkimään kaljaa, nauramaan typerille läpille ja nukkumaan puistossa. Kiitos Ellan, ei sentään myöhästytty meidän bussista :DD
INCREIBLE!!!
No, lopulta oltiin Mendozassa.
Mun oli sieltä vielä tarkotus mennä Cordobaan, Roosa Harmoa näkemään, joka siis on toinen kalliolainen vaihdoss Argentiinassa. Mutta Roosa tuli vasta nyt helmikuussa, ja sillä on väliaikaisperhe, joten mun oli tarkotus asua sen Islantilaisen Ninan luona, josta kirjotin ihan blogin alussa, siellä afs-leiriosiossa :P Nina on siis samassa kaupungissa kun Roosa, Rio Cuatrossa. Mutta joku afs-juttu kusi jossain, en ees tiedä tarkalleen, Ninalla oli jk ongelma eikä mulle annettu lupaa mennä :P
Joka tapauksessa Mendozassa viettämämme kaks viikkoa Marikan ja Ellan kanssa oli ehkä parhaat viikot mun vaihdosta!!
Oli vaan niin helmee nauraa espanjankielelle, suomentaa kaikkia typeriä sanontoja niinkun esim. täällä kun joku on ärsyttävä sanotaan, että ”onpa tuo painava” tai kun joku vittuilee ei lähetetä helvettiin vaan ”kakalle”.
On jotain ihan loistavia videoita, jossa ollaan piknikillä Aconcagua vuoren (ameriikan kontinentin korkein vuori) näköalapaikalla ja Marikan host äiti ja paikallinen afs-vapaaehtonen Alvaro huutaa kameraan että ”MENEN KAKALLE, KAKALLE!!” :DD
Opetettiin kans ihan Röllin näköselle Alvarolle tilipitappilauluja, mutta klassikko ”KAUTTA LIKAISTEN VARPAITTENI” oli jo vähän liikaa.
Sain sit myös tietää,että eräs Sibisläinen Kira on kans Afs kaunnta nyt
tullu vaihtoon argentiinaan, 300 km mendozan pääkaupungista jossa itse
olin.
Syntyi ajatus lähteä moikkaamaan,marikalla olikin joku kaveri siellä
Kiran kaupungissa San Rafaelissa.. Oltais voitu mennä Marikan ja Ellan
kanssa kolmisteen. Mutta sitten selvis,että Kira oli lähtenyt perheen
kanssa lomailee,ja vierailu jäi vähän projektiin siinä alkuvaiheessa..
Meillä oli tarpeeks paljon muutakin tekemistä!
Mendoza oli aivan ihana,vuorien ympäröimä backpackereitten paratiisi.
Täällä oli ehkä jopa enemmän turisteja kun buenos airesissa, ainakin
suhteessa miljoonakaupunki/15 miljoonan kaupunki.
Heti tulomatkalla bussissa yritettiin Ellan kanssa iskeä kaks
tanskalaista, mutta kai ne oli homoja kun meidän kauneus ei tainut
sokaista :P tai ehkä ne vaan säikähti meidän räjähdysnauruja ja
eläimellistä,koko matkan kestävää käkätystä :D
Ekoina olinpäivinä mentiin paikallisen Afs-n kanssa plaza italialle,
jossa oli jotain maahanmuuttaja italialaisten järjestämään sapuskaa ja
bailuja.
Me päästiin mendozan vapaaehtosten kanssa mainostamaan toimintaamme
jakelemalla ilmaisesitteitä. Tuli ihan feissarifiilis.
Sitten istuttiin pitkät vartit kaljalla,juttelemasta muiden
vaihtokokemuksista,miten erilaista oli lähteä argentiinasta kuin tulla
tänne :P
Mut ihan hurmas se Ellan vaihtariveli Santi, joka oli siis just
palannut Suomesta Ellan perheestä!!
Ihana mammanpoika :))) se oikeesti jopa puhukin Suomee,melkeen ku mun
äiti!! Puolessa vuodessa loistava suoritus!!
Käytiin vendimiassa,vuoden tärkeimässä perinteisessä viinin ja
sadonkorjuun juhlassa.
Aika näyttävää,esitys järjestettiin sellasessa vuorien ympäröimässä
amfiteatterissa, toimeentäytettiim vuoden suurin grindis,kateltiin
kansallisbailut, ja illan kliimaksissa valittiin mendozan
kauneuskuningatar,kaikista isoista kaupungeista valittujen ehdokkaiden
joukosta.
Mä ostin ittelleni leikkikruinun ja jakelin lentopusuja, heilutellen
kättä kuninkaallisessa tervehdyksessä. Oli hauskaa.
Marikalle annettiin viinin tilalle juniorimehukatti ku kaikki kelas et
se on alaikänen. Sitten se pääs vielä telkkariinkin kertomaan
vaihto-oppilaiden yleisuhtautumisesta viiniin.
Seuraavana päivänä tiedossa oli retki krusesitalle, marikan faijan
ekologiselle mökille. Tässä vuorien ympäröimässä disney
piiretty-tyyppisessä pocahontaslaaksossa sähkötkin toimii
auringonenergialla ja vesi on kivennäistä!!
on uimahalli ja takka ja iltaain tähtiä ja ihan hiljaa. Lisäksi neljä
norsun ja virtahepon risteytyksestä muodostamaa koiraa. Suloista.
Marikan isä oli lääkäri ja ansaitsi rahaa kauneuskirurgialla. Hyvä
tyyppi. Esitti ihan loistavan,kumoamattoman väittämän siitä,miksi puhun
niin hyvää Espanjaa.nimittäin siksi,että puhun koko ajan :D
Käytiin me discoissakin vaihtelevalla menestyksellä. Mä ladoin
pakkauksittain miehiä öisin ja vedin asperiiniä juuston kanssa aamusin.
:D
Mulle tuli mun klassinen herpes nenään,kai se oli tarttunut jonkun
huulissa ja mulla ilmennyt nenässä. Tytöt nauro.
Iltasin vedettiin voltteja keskustassa, mä en oikeesti muista millon
olis mulla ollu Argentiinassa niin kevyt ja rento olo.
Ellan kusiletille vihelleltiin kaduilla, marika karkaili meiltä
treffeille, me käveltiin hippi plaza independensiaa pitkin etsien mulle
tekokuiturastoja ja muita turhia.
Ostin korvikset ja hukkasin ne seuraavana päivänä.
Ostettiin kans pilakuva meistä kolmesta. Ihan paras. Rakastuin jopa
siihen piirtäjään.
Parasta oli tolttaa viltin alla kessua marikan katolla,simaillen teetä
ja tuijotellen tähtiä. Keskeytettiin toisiamme,puhuttiin päällekkäin ja
aiheen vierestä, naurettiin ihan höpsöjä, avauduttiin, kohdattiin
Sillävälin Kira oli palannut perheensä kanssa lomalta.
Marikan se kaveri jolla oli synttärit siellä kiran kaupungissa oli
feidannut, joten vaihtoehdoksi jäi, että olisin lähtenyt yksin.
Ongelmana oli se,että mun matkustuslupa oli 12 pv lauantaihin asti,ja
jos lähtisin, niin pitäis lähtee viikonlopuksi eli ainaskin 12-13 pv..
No,tätä ihmeteltiin marikan äidin, Golin kanssa tovi,joka sitten
lupautui soittamaan Rensolle, eli paikalliselle Afs-n pressalle, jolta
lupa sitten saatiin. Tämä meinasi koitua minun kohtalokkaaksi
surmakseni.
Mutta sitä enpä vielä tiennyt.
Tähän välin täytyy sanoa,että se miten mua kohdeltiin mendozassa, siis
kaikki "viralliset" tekijät kuten Goli ja alvaro ja paikalliset
vapaaehtoset, oli ihan ehdottomasti parasta kohtelua mitä olin
Argentiinassa saanut.
Goli hoiteli mun puhelinliittymää,vei meitä joka paikkaan taksilla,
kokkas tilausafkaa ja jopa soitteli buenos airesissa asuvalle
vanhemmalle tyttärelleen,että se pitäi musta huolta kun palaisin.
Kertomusteni perusteella Goli raukka oli nähkääs saanut sellasen
kuvan,että olin ihan hyljätty ja rappiolla b.a-ssa :D sinänsä osittain
totta,mutta toisaalta oma valinta. Mun oli oikein mukava olla rappiolla.
No,lähdin siis kiralle lauantaina.
Perjantaina oltiin istuttu pitkää ilta china con africa nimisessä
baarissa, otettu miljoona kuvaa, ihan törkeen makee mesta. Ilmatteeks
oltiin saatu kallista skumppaa ja vaikka mitä,mut oli iskenyt puoliks
jenkkiläinen rinssi,ihan söpö,vähän höntti kylläkin.
Se sit vielä lähetteli miljoonaa viestiä,muttei meillä ollut koommin
tilaisuutta nähdä :( elämäni rakkaus jäi sinne!
No lauantaiaamulla mulla oli aikanen lähtö.. Toisinsanoin en nukkunut
kun bussissa. Enkä sielläkään kunnolla,koska pelkäsin niin paljon
ajavani pysäkin ohi.
Mua oltiin autolla vastassa, Kira äidin ja siskon kanssa.
Mut vietiin kotoisaan maalaistaloon vuorien varrella. pihassa oli
kanoja ja uima-allas. Harmi vaan, että oli niin hiton kylmä.
Heti ensimmäisenä kiran iskä vei meidät ajalulle vuoriin.
Mulla vaan jotenkin klikkas sen jätkän kaa niin hyvin heti
ensinäkemältä. Sellanen kiltimpi versio mun arskasta. Kans just
sellanen jätkä joka tietää tasan tarkkaan mitä ajaa takaa ja millon sen
tulee saamaan kii,pomo talossa,mutta siltti jotenkin sellanen kunnon
pehmis.
Reilu kaveri. Niinkun oikeesti. Kun pöytään tuotiin neljä leipää
kolmelle, neljäs jaettiin kolmeen osaan. Ja kun en olis ees halunnut
syödä enempää kun sen mun yhden leivän,ja sillä faijalla selkeesti oli
nälkä kun se nyt sattu oleen mies ja kaks kertaa mua isompi,se ei silti
voinut syödä mun osoiota,vaan se jaettiin uudestaan kolmeen osaan ja
syötiin kaikki :D
Laakso,johon meidät vietiin,oli ihan mieletön. Vesivoimaloiden takia se
oli täynnä keinotekoisia järviä ja jokia, värit vaihtelivat.
Mä höpötin taukoamatonta suomiespanjaa vuorotellen kiralle ja sen
faijalle, enkä tiennyt enään kenen repliikkiä pitäis alkaa tulkkaan ja
mille kielelle,että kaikki olis tyytyväisinä mukana keskustelussa eikä
tulis pahaa mieltä.
Kiran kanssa laskettiin yhteisiä tuttuja, juoruiltiin ja arvosteltiin
suomalaisia miehiä. Kiran faijalle martinille selostin Neuvostoliiton
historiaa ja dostojevskin klassikoita.
Kiran iskä pakotti meidät syöksyyn sellasta narusysteemiä pitkin vuorien läpi pujottelevaa vuoristorataa :DD
Vittu pelotti!! Oli lähellä pissi ja kakkikin jo pikkuhousuja :P
Illalla käytiin bailaamassa paikallisessa diskotteekissa.. aika perus, ei mitään mainitsemisen arvosta.
Seuraava päivä nukuttiin, juteltiin, chillattiin.. Oli jännä, että Kira just vasta tuli, eikä edes puhunut vielä kunnolla..
Tavallaan olin kateellinen.. sillä oli kaikki edessä, ja mulla jo suurin osa takana :P
Kiran sisko oli ihana, lähdössä vaihtoon jenkeihin.. hirmu mukava, sellanen epäargentiinalainen, vastuuntuntonen, tunnollinen yms :P
Oli kans pullukka kikatteleva 15v pikkuveli, ja serkku.
Mulla ei ollut Kirasta huolta. Joo, talo oli vähän keskellä ei mitään, mutta ne tähdet jotka sieltä näky ja se perhe.. oli vuoden arvosia ;)
Maanantaina Kiran faija vei mut aamiaiselle, puhuttiin vielä miljoona asiaa, oli vaan niin hull klicki sen äijän kaa..
Sitten mut pistettiin bussiin ja kolmin tunnin päästä olikin jo ilonen Goli vastassa, höpöttämässä siitä, että voisin jäädä vielä viikoksi ja sitten tehtäis kunniaillallinen mun ja Ellan lähdön vuoksi. Kun ellalla oli vielä viikoksi matkustuslupa :P
Sillävälin olin pistänyt Buenos Aires äidille viestiä,että kaikki hyvina, mulla on täällä muksuu ja jään viel pariks päiväks jos hän sallii..
Olin myös kysellyt Claudialta mun koulutialnnetta ja tukihenkilöä, muttei mulle koskaan vastattu :P
No, sitten äidiltä tuli vastaus, että varmaan olis afs tyytyväinen, jos jäisin loppuajaks Mendozaan.
Ja siinä mä murruin ihan tyysin.
Oikeastaan koko tilanne oli yks typerä väärinymmärrys. China pääkaupungissa oli kellannut, etten halua enään palata, pahottanut mielensä, koska piti musta ja halus mun jäävän, ja lähetti mulle sellasen tylyn viestin. Ja minä, jolla ei ollut aikomustakaan jäädä mendozaan loppuajaks, olin ihan kuset housussa säikähtänyt, ettei mua enään haluta sinne taloon, jonne olin oikeesti ikävöinyt..
No, minä päädyin nyyhkyttämään Marikan katolle Ellan ja Marikan lohduttelemana, että yhyy taas mut heitetään pihalle talosta ja mitä nyt sit tehdään.
Sillä välin, buenos airesiin oli soitettu, että oon vielä Mendozassa.
Siis kun mä aattellin, että sinne soitettiin jo pe, ja sieltä oli lupa. Mutta sinne soitettiin vasta ma, ei pyydäkseen lupaa, vaan ilmottaakseen, että olen vieläkin täällä.
Tiistai aamulla heräsin Claudian puheluun. Että nyt lähdet takas Suomeen. Heti!
